Tänään osa Cecilin pennuista lähti jo uusille omistajille ja toinen soopelityttäristä Moira saapui meille. Oli myös aivan mieletöntä saada Cecil kotiin pitkästä aikaa, onhan siitä 2kk kun se on viimeksi täällä ollut. Mössö oli selkeästikin hieman väsynyt rupeamasta. Jälleennäkemisen jälkeen annoin sille ruoan ja se alkoi vetämään vitosen tirsoja sen aikaa kun yritin pompotella pentua.

Hyvin mielenkiintoinen persoona kyllä toi Moira :D Tosi tomera, utelias, leikkisä ja törkeän ahne. Just semmoinen kuin pennun pitääkin olla. Se on kyllä jo ihan kivasti muhun leimautunut, kun kävin sitä useampaan otteeseen pompottelemassa kun se oli kasvattajan luona. Cecil ei ole pennusta itsestään mustasukkainen. Sehän päästi pentujen lähelle ihan surutta kaikki ihmiset sen kummempia. Mutta tietenkin mustasukkaiseksi tuo mun suuri hörökorvainen koirani muuttui todella nopeasti, kun joutui jakamaan huomioni jonkun kanssa. Yritän parhaani mukaan jakaa mahdollisimman tasaisesti huomioni, niin olisi himassa vähemmän katkeria koiria. Semmoistahan se oli vielä ennen kuin William jäi äidilleni ja etenkin silloin kun Sagur oli vielä elossa. Jatkuvasti aikamoinen skaba siitä kuka pääsee mutsin syliin :D

Operaationa Moiralla nimen opettelu, se mitä ei saa ja mitä saa tehdä, se että se tulisi luokse ja siinä taitaakin olla vaatimaton listamme mitä alamme työstämään ensitöikseen. Cecil taas näyttää sotanorsulta. Moira yrittää vieläkin haukata maitoa, mutta Cecil on hetki hetkeltä vastahakoisempi, mikä tietenkin kuuluu asiaan ja on hyvä juttu. Ruokamääriä ja -valiota Cecilillä hieman muutetaan mikä auttaisi maidontuoton loppumiseen edes vähän. Cecilin kanssa menenkin tuossa illemmalla kun kämppis palaa töistä kotiin, todella pitkälle ja reippaalle kävelylenkille, jotta päästään aloittamaan edes jostain :D Ensi keväänä toivois mimmin olevan tikissä. Nyt tissit roikkuu polvissa ja lihakset eivät tunnu samalla tavalla kuin ennen. Mut onneksi nää lenkkimaastot on huikeet. Parasta on myös se, että mä saan itselleni mun rakkaan lenkkiseuralaisen takaisin. Huomattavasti mielekkäämpää vetää tuolla pusikossa lenkkiä koirien kanssa kuin ilman.

Aluks vähän leikittiin. Vähän leluilla ja sit kun ajattelin että rauhoitutaan niin pentu muuttui Suureksi Ja Mahtavaksi Kauhuksi, joka metsästää viattomia käsiä. Toinen kuva on siitä kun ekaa kertaa kävimme yhdessä ulkona. Moira käveli tosi nätisti hihnassa vaikkei ole ennen hihnan päässä kulkenut. Se haisteli polkupyöriä, lasten leluja, auton renkaita. Se on kovin rohkea pieni blondi, mutta välillä loppui kantti niin piti hetkeksi kerätä rohkeutta mun jaloista :D Kuvassa sanoin muutaman rohkaisun sanan pikkuiselle, niin matka jatkui taas mukavasti.

Video maailman parhaimmasta pienestä vinkuvasta pallokissasta. Cecil antoi pennun nätisti leikkiä, kun vertaa siihen että Cecil käy yleensä surutta hakemassa leluja kenen tahansa suusta, mikä onkin aiheuttanut muutaman ongelmatilanteen :D Rapsuttelin Mösiliä samalla kun heittelin Moiralle pallukkaa. Sen kömpelöä meininkiä oli ihana katsella ja ajattelin että Tekin nauttisitte siitä.

Kun oli syöty, käyty ulkona, leikitty ja tehty pienen pientä aivojumppaa niin olikin unihetken aika. Moira tuli rohkeasti viereen nukkumaan, mutta jäi eri puolelle kuin Cecil. Välillä pentu kävi Mösiliä tökkimässä, jolloin Cecil siirtyi valtaamaan minun tyynyni ja nukahti sitten siihen tyytyväisenä kun kukaan ei ollut häiritsemässä.

Katotaan miten viikko lähtee käyntiin! Tutustuminen kämppiksen sekarotuiseen hellään jättiläiseen Atlakseen meni ainakin erittäin hyvin. Moira on hyvin kiinnostunut Atlaksesta ja kutsuikin Atlasta leikkiin. Siitä ei tosin ihan hirveästi mitään tule, kun Atlas kattoo sitä nilkkoihin osuvaa karvapalloa hieman epäuskoiseksi. Jonkun kivan leikin Moira kuitenkin kehitti, mikä lähinnä muodostuu ärinästä ja tassuilla huitomisesta.

Tänään kävin katsomassa pupeloita ja Ceciliä Sipoossa. Pennut olivat huuurrrjan isoja hurjine hampaineen. Oli myös aivan ihana nähdä Mösiliä ja tunne oli varsin molimminpuoleinen. Olin ikävä kyllä pari päivää sitten pienessä onnettomuudessä pyörän kanssa, joten käsi on kantoliinassa, mikä hieman hankaloitti pentujen pompottelua ja Cecilin syliin ottamista. Cecil ei tosin tästä paljoa välittänyt :D

Pennuista on yksi ihana uros vielä vapaana! Muille onkin aika huikeat kodit, joista yksi pääsee mm. lammasfarmille. Penskat kävivät myös pari päivää sitten sirutuksissa, joten ne näkyvät nyt myös KoiraNetissä. Moiraa voi sieltä jo hieman vilkuillakin! Lopputarkki on jo maanantaina. Pennut ovat luovutusikäisä ja pentu että Cecil palaakin kotiin ensi viikolla. Viikonlopun agendana on pentuturvata kämppä! Mattoja vähennetään olantakaa ja laitetaan kaikki portit paikoilleen.

Kämppis oli kanssa mukana ja otti huikeita kuvia pennuista! Tässä päivän kuvasatoa. Kaikkien kuvien copyright Nina H. Lisää kuvia löytyy Fantazija.kuvat.fistä vanhaan tuttuun tapaan!

Moira oli vähän et hyi joku pöytä

On sillä kyllä mielettömän kauniit kasvot! Nyt on enää pari vaikeaa päivää odottelua!

Nonniiiiiin. Mitä siitä on jo 1v ja 8kk kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Arvonta on suoritettu ajat sitten, lauman kokoonpano on muuttunut, olen itse muuttunut ja kaikenlisäksi vielä muuttanut.

Lyhyestä virsi kaunis: työt veivät vahvasti kaiken vapaa-ajan tavoitteelliselta treenaamiselta. Edelleen olen samassa paikassa töissä, mutta muuton ansiosta olen päässyt paremmalle paikalle niin töitä kuin treenejäkin ajatellen. Autostakin jouduin luopumaan kun oli niin kallista pitää, niin ei päässyt oikein treenikentillekään. Hetken mä mietin et jos olis vaan sitten kirjoitellut lenkeistä ja peruselämästä. Mutta en tiedä olisiko se taas ollut itselleni niin mielenkiintoista. Kuvia ja muuta kuitenkin olen päivitellyt edelleen ahkerasti meidän Instagramiin, joten sieltä on pystynyt jonkinlaisesti eloa seuraamaan.

Sagur 25.10.2004 - 15.12.2015

Minulla on äärimmäisen suuri uutinen ja se on, että Sagur menehtyi viime joulukuussa 15. päivä. Sakari oli 11v ja 2kk menehtyessään. Tilanne oli äärimmäisen äkillinen, eikä ollut oikein mitään tehtävissä. Sagur oli ollut pari päivää hieman vaisu, muttei mitenkään hälyttävästi. Yhtäkkisesti aamuyöllä 14. ja 15 päivän välissä se alkoi kaatuilemaan. Sagur kiidätettiin Viikin eläinsairaalaan, jossa sai nopeasti hoitoa. Sagurin syke oli taivaissa ja sillä oli korkea kuume. Lääkärin mukaan Sagurilla olisi jotain neurologista, mikä vaatisi kyllä nukutuksen ja magneettikuvauksen. Sen takaraajat eivät enää toimineet oikein ja koiran oli kovin vaikea pysyä pystyssä. Anoin apua päätöksen teossa, vaikka tiesin että ainoa joka voi päätöksen tehdä on minä. Mietin pitkään että pystyisikö Saguria edes ultraamaan ja katsomaan mikä sillä on. Ikävä kyllä se aika mitä olimme päivystyksessä klo 01-07 Sagurin yleiskunto heikkeni niin huomattavasti (makasi vain kyljellään jähmettyneenä ja silmät lasittuneena), että oli parempi päästää se pois. Päätös oli yhtiä vaikeimpia mitä olen koskaan joutunut tekemään, mutta en ole hetkeäkään katunut sitä.

Sagur on antanut minulle niin paljon ja ollut paras ystäväni siitä asti kun olen ollut 12v pieni tyttö. Sagur tuhkattiin ja uurna löytyy kotoa.



Viimeiset pusut.

William?

Wiltsukkainen on viettänyt vaan erinomaista kotikoiran elämää ja rälläillyt niin Spidin kuin Cecilinkin kanssa. Kun muutin pois uudemman kerran kotoa tuossa kesäkuussa 2016, niin William jäi äidilleni. Se on ollut ehkä aina enemmän äitini koira, ja siellä se saa elää rutiininomaista elämää, mikä on sopinut Jampalle aina paremmin. Ja se ei myöskään ole koskaan yksin, kun sen elämää on piristämässä vanha 14 vuotias kattimme Spidi. Välillä olen käynyt hoitamassa niitä ja olen syyskuun alussa menossa viikoksi kotiin, niin pallottelen taas Williamia siellä.

Cecil

Cecil, mun elämäni valo, voi oikein hyvin. Oikeastaan se voi yhdessä vaiheessa varsin paksusti, sillä se oli astutettu. Cecil synnytti 25.7.2016 9 pentua! Kaksi soopelia ja seitsemän tricolouria.




2 soopeli narttua, 4 tricolour urosta ja 3 tricolour narttua oli jakauma. Synnytys meni äärimmäisen hyvin ja Mösil on ollut aivan mahtava äiti. Hienosti on noinkin iso katras saatu hoidettua :)

Lisää kuvia täällä
Yhdistelmä KoiraNetissä

---?

Kyllä. Mulle tulee pentu! Pentu on syntynyt 25.7.2016, joten luovutus ei ole vielä muutamaan viikkoon. Pupelon nimeä ei ole vielä kiveenhakattu, joten sen pidän toistaiseksi omana tietonani. Pentu on Cecilin tytär, toinen soopelipennuista. Tulen treenaamaan sitä tavoitteellisesti agilityä mikäli terveyden kanssa ei ole ongelmia. Samalla myös höpsötellään rally-tokoa, mahdollisesti tokoa. Kehissä tullaan myös kulkemaan huomattavasti aktiivisemmin kuin Cecilin kanssa.

Blogin jatko

Blogi tulee olemaan aktiivisempi. Ulkoasu muuttuu heti kun jaksan sille jotain näin lomalla tehdä. Treenipostauksiakin alkaa tulemaan, kun asun nyt paremmalla paikalla, ettei treenikentille enää mene julkisilla 2h per suunta :D

Koska olen itsekin tässä vähän vajaa kahdessa vuodessa muuttunut, niin blogi tulee myös käsittelemään niitä tapahtumia missä olen itse mukana. Mitään mun perusarkea ei tietenkään, mutta joistain juoksutapahtumista ehdottomasti. Olen innostunut nyt polkujuoksuun, ihan juoksuun ja olen yhden lyhyen triathloninkin vetänyt. Triathloniin tulen treenaamaan vahvasti 2017 kesää varten.

Ei tässä muuta kuin moikka vaan vanhoille ja uusillekin lukijoille! Mulle on tänä aikana tullutkin aika paljon viestiä blogin jatkosta. Toivon että olette edelleen yhtä kiinnostuneita kuulumisista.