Tänään osa Cecilin pennuista lähti jo uusille omistajille ja toinen soopelityttäristä Moira saapui meille. Oli myös aivan mieletöntä saada Cecil kotiin pitkästä aikaa, onhan siitä 2kk kun se on viimeksi täällä ollut. Mössö oli selkeästikin hieman väsynyt rupeamasta. Jälleennäkemisen jälkeen annoin sille ruoan ja se alkoi vetämään vitosen tirsoja sen aikaa kun yritin pompotella pentua.

Hyvin mielenkiintoinen persoona kyllä toi Moira :D Tosi tomera, utelias, leikkisä ja törkeän ahne. Just semmoinen kuin pennun pitääkin olla. Se on kyllä jo ihan kivasti muhun leimautunut, kun kävin sitä useampaan otteeseen pompottelemassa kun se oli kasvattajan luona. Cecil ei ole pennusta itsestään mustasukkainen. Sehän päästi pentujen lähelle ihan surutta kaikki ihmiset sen kummempia. Mutta tietenkin mustasukkaiseksi tuo mun suuri hörökorvainen koirani muuttui todella nopeasti, kun joutui jakamaan huomioni jonkun kanssa. Yritän parhaani mukaan jakaa mahdollisimman tasaisesti huomioni, niin olisi himassa vähemmän katkeria koiria. Semmoistahan se oli vielä ennen kuin William jäi äidilleni ja etenkin silloin kun Sagur oli vielä elossa. Jatkuvasti aikamoinen skaba siitä kuka pääsee mutsin syliin :D

Operaationa Moiralla nimen opettelu, se mitä ei saa ja mitä saa tehdä, se että se tulisi luokse ja siinä taitaakin olla vaatimaton listamme mitä alamme työstämään ensitöikseen. Cecil taas näyttää sotanorsulta. Moira yrittää vieläkin haukata maitoa, mutta Cecil on hetki hetkeltä vastahakoisempi, mikä tietenkin kuuluu asiaan ja on hyvä juttu. Ruokamääriä ja -valiota Cecilillä hieman muutetaan mikä auttaisi maidontuoton loppumiseen edes vähän. Cecilin kanssa menenkin tuossa illemmalla kun kämppis palaa töistä kotiin, todella pitkälle ja reippaalle kävelylenkille, jotta päästään aloittamaan edes jostain :D Ensi keväänä toivois mimmin olevan tikissä. Nyt tissit roikkuu polvissa ja lihakset eivät tunnu samalla tavalla kuin ennen. Mut onneksi nää lenkkimaastot on huikeet. Parasta on myös se, että mä saan itselleni mun rakkaan lenkkiseuralaisen takaisin. Huomattavasti mielekkäämpää vetää tuolla pusikossa lenkkiä koirien kanssa kuin ilman.

Aluks vähän leikittiin. Vähän leluilla ja sit kun ajattelin että rauhoitutaan niin pentu muuttui Suureksi Ja Mahtavaksi Kauhuksi, joka metsästää viattomia käsiä. Toinen kuva on siitä kun ekaa kertaa kävimme yhdessä ulkona. Moira käveli tosi nätisti hihnassa vaikkei ole ennen hihnan päässä kulkenut. Se haisteli polkupyöriä, lasten leluja, auton renkaita. Se on kovin rohkea pieni blondi, mutta välillä loppui kantti niin piti hetkeksi kerätä rohkeutta mun jaloista :D Kuvassa sanoin muutaman rohkaisun sanan pikkuiselle, niin matka jatkui taas mukavasti.

Video maailman parhaimmasta pienestä vinkuvasta pallokissasta. Cecil antoi pennun nätisti leikkiä, kun vertaa siihen että Cecil käy yleensä surutta hakemassa leluja kenen tahansa suusta, mikä onkin aiheuttanut muutaman ongelmatilanteen :D Rapsuttelin Mösiliä samalla kun heittelin Moiralle pallukkaa. Sen kömpelöä meininkiä oli ihana katsella ja ajattelin että Tekin nauttisitte siitä.

Kun oli syöty, käyty ulkona, leikitty ja tehty pienen pientä aivojumppaa niin olikin unihetken aika. Moira tuli rohkeasti viereen nukkumaan, mutta jäi eri puolelle kuin Cecil. Välillä pentu kävi Mösiliä tökkimässä, jolloin Cecil siirtyi valtaamaan minun tyynyni ja nukahti sitten siihen tyytyväisenä kun kukaan ei ollut häiritsemässä.

Katotaan miten viikko lähtee käyntiin! Tutustuminen kämppiksen sekarotuiseen hellään jättiläiseen Atlakseen meni ainakin erittäin hyvin. Moira on hyvin kiinnostunut Atlaksesta ja kutsuikin Atlasta leikkiin. Siitä ei tosin ihan hirveästi mitään tule, kun Atlas kattoo sitä nilkkoihin osuvaa karvapalloa hieman epäuskoiseksi. Jonkun kivan leikin Moira kuitenkin kehitti, mikä lähinnä muodostuu ärinästä ja tassuilla huitomisesta.