Mun jalka on oikeastaan entisellään, eli aika huonossa hapessa. Olen ollut jälleen saikulla, mikä onneksi loppui ennen pentunäyttelyä. Riitta on kyllä lahja kaikille, sillä hän trimmasi, pesi ja föönasi penskan. Mun tehtävänä oli oikeastaan vaan istua ja pitää seuraa. Moiran mielestä täti oli ihan kamala kiduttaja ja Myyris tuleekin muistamaan 14.1 päivän Kidutusten Päivänä. Edes edeltävä perjantai 13. ei vetänyt Moiran mielestä vertoja lauantai 14.

Moiralla oli myös hienoimmista hienoin kylpytakki päällä! Föönaamisen jälkeen pupelo oli varsin tuuhea kultakutri

Moira oli aivan tavattoman reipas pieni pehkis. Meni Riitan kanssa todella nätisti - toki Riitta on Myyriksen lempitäti - mutta silti mua vähän jännitti reaktio, kun tilanne oli aivan vieras. Itse istuskelin lattialla kun penkkejä ei ollut eikä jalkapöytä meinanut kestää. Sain muutaman hassun räpsynkin otettua.

Moira 5,5kk ensimmäistä kertaa kehässä


Tuomarina oli Johan Juslin. Hän katsoi Moiran tarkasti läpi hännänpäätä myöten, kirjaimellisesti :D

"Erittäin kaunispiirteinen pää ja ilme. Hyvä kaula. Tarvitsee vankemman etuosan. Saisi olla raajakkaampi. Vahva lanne. Hyvät takakulmaukset. Litteät etukäpälät."


Tuloksena PEK1 muttei kunniapalkintoa. Ehkä joskus olisi jäänyt harmittamaan, mutta nyt ei voi olla muuta kuin ylpeä pienestä ketusta. Kaapelitehtaalla raikui, hallitreeniä ei kuitenkaan kauheasti ole ja aivan järkyttävä haukku kuului joka suunnasta. Se oli vaan innoissaan kopeloinnista ja arvostelukin oli todella hyvä!

Seuraava kehä onkin sitten varmaan mätsäri kuun lopussa Vantaalla ja kehässä sitten taas collieiden erikoisnäyttelyssä. Vielä on vähän auki ilmoitanko Cecilin ns. lassieluokkaan, missä saa olla myös virheellisiä koiria. Cecilillä kun toi korvapolitiikka on aina ollut vähän pysty :D Agi on nyt tauolla, vaikkakin elättelen toivoa ihmeparantumisesta, niin pääsisi ehkä mölleihin ulkopuolisena jännittämään. Saa nähdä miten mun jalan tilanne etenee, jospa jossain vaiheessa pääsisi taas tavalliseen arkeen kiinni.

Oltiin menossa lopuvuodesta mätsäriin, oltiin korkkaamassa tän vuoden alussa kunnolla agitreenit, olin suunnitellut puoli maraton treenini, uintitreenit kesän triathloneja varten. Kaikenlaista oltiin tekemässä. Sit mä 28.12 kaaduin metsässä Moiran kera rähmälleni. Tuntu kipu. Käärin lahkeet - ei verta. Otin kengän pois - hirvee veri pulppuaminen :D Istuin hetken, verilammikko sen kuin suureni. Raahauduin sisälle. Käytävä veressä. Menin vessaan istumaan kun taju meinasi lähteä. Vessa veressä. Soitto kämppikselle ja koitin vain pysyä tajuissani. Lanssilla peijakseen, todetaan sentin syvyinen reikä jalkapöydässä, kengän läpi jalkaan mennyt todennäköisesti joku terävä oksa, sillä lasinsiru olisi tehnyt repaleisempaa jälkeä. Pari tikkiä jalkaan. Teipit päälle. Sit lepoa. Kävely oli täysin mahdotonta ja jalkapöytä on siitä paha, että sinne pumppaa niin tiuhaan tahtiin verta, että se alkoi myös vuotamaan helposti. UV meni sängyssä maatessa ja niin suurimmaksi osaksi kaikki päivät. Viikko kului, tikit piti poistaa torstaina ja kas kummaa se onkin tulehtunut. Lisää nappeja naamaan, täysi liikkumiskielto neljäksi päiväksi ja nyt jännitellään että miten käy. Olen kirjaimellisesti käynyt takapihalla juoksuttamassa koiria, joten liikunta on taattu. Riitta tuli suipponokkineen käymään kuvaamassa ja juoksuttamassa piskejä. Matkaa minulla ehkä vaivaiset 20m. Se riitti jo hyvin.

Koska kuvat ovat todella ällöttäviä, pieni koostekuvaus löytyy linkin takaa. Neljäs kuva ylhäältä on jalka hyvässä kunnossa! Haavan koko on pienentynyt, turvotus hieman laskenut, mätä ja tikit poissa... :D Ei silti mikään kaunis ilmestys.

Piristykseksi tähän nyt koirien riehumiskuvia ja Moirasta uusi rakennekuva <3 Ikää nyt neitosella 5kk 2vk. Ensi sunnuntaina onkin sitten se pentunäyttely edessä. Riitta onneksi esittää Moiran, mulla ei varmaan jalka vielä silloinkaan kestä.

Kuvat isompana nähtävissä täällä