Ihan heti pitää iloita sitä, että saatiin Sagurin kanssa paikka agilityn alkeiskurssilta!

Meidän mölleistä on videota, mutta se tulee myöhemmin. Olen tapellut sen videon toimimisen kanssa kohta vuorokauden ja edelleen näyttää keskisormea mulle. Mutta en luovuta.

Eilen Nina tuli Hekan ja Lukan kanssa tänne moikkaamaan. Mentiin manskarille treenaamaan. Otettiin aluksi pennut.


Wiltsun kanssa treenailtiin ihan sitä, että kun vapautan sen, niin se tulee myös luokse. Aluksi ei meinannut kiinnostaa ollenkaan tai tuli erittäin hitaasti luokse. Luka ja Heka + Saksa-isä on aivan liian kiinnostavia. Parin toiston jälkeen se alkoi kuitenkin tulemaan ja vauhdilla. Leikittiin paljon sen rakkaalla Kerttu-kettulelulla. Se lelu näyttää niin raadolta, kun W teki sille kirurgisen operaation hampailla. Kerttu on nyt töpö. Harjoiteltiin kanssa sivulle kiepsahtamista ja otettiin minimalisia seuraamis pätkiä. Mä nyt oon ajatellut opettaa tolla ihan eri tavalla ton seuraamisen, ollaan jo vähän aloiteltu himassa, sillä se alku on kovaa rakettitiedettä mulle. Tarttis vaan nyt oikeasti käyttää tuota naksutinta, jotenkin se aina unohtuu :D. Tosiaan pyrkimyksenä olisi saada W pitämään tassuja jonkun esineen päällä ja pyöriä sitä ympäri molempiin suuntiin. Jossain vaiheessa menen itse eteen ja se pysähtyy se pyöriminen mun jalkaan ja lopulta sit vaadin siinä istumista etc, mitä oon videoita kattellut ja kuullut, niin toi on ihan huippu tapa opettaa! Oon aika varma, et toi tapa olis just ideaalinen Williamille.



Sen jälkeen treenivuoroon tuli miekkoset. Sagurin kanssa vedeltiin aloliikkeitä. Pidin huolen siitä, ettei ennakoi yhtään missään kohdassa. Eikä ennakoinutkaan!

Sagurin piinaava odotus. Milloin mä heitän lelun.


Liikkeestä maahan meni kivasti ja nopeasti. Pysyi tattina, ei ennakoinut, ripeä maahanmeno ja seuraaminen oli jeez.



Seuraaminen. Otettiin jonkin verran käännöksiä, juoksuseuraamistakin otettiin ja semmosta. Sagur seuraa kivasti, mutta juostessa se vähän jätättää.

Miekkosten kanssa otettiin vielä paikallamakuuta. Sagur makasi putkeen varmaan reilu kolme minuuttia, mutta välillä vippasin palkkaa. Heka ja Nina ottivat samaa meidän vieressä ja muutaman kerran leikkivät kepillä. Oli todella hyvää häiriötä, että joku leikkii ja riehuu siinä vieressä, kun toinen makaa. Sagur muutaman kerran vilkuili, muttei kummempaa. Lähdin kanssa jossain vaiheessa kävelemään sikin sokin. Pysyi hyvin edelleen.

Ennen kuin poistuttiin hiekkakentältä, otettiin pikaisesti kuvat pöhköistä.

Ikää 6kk 1vk.



Sagur en sijaan 6v 6kk. Karvaa tulee taas! Voisi katsoa jossain vaiheessa Sagurillekin näyttelyitä, kun nakuilukausi alkaa hiljalleen olla ohi.

Mentiin sitten lenkille. Pennut paini ihan kikseissä ympäri pusikkoja, oli kova meno päällä.



Yhdennäköisyyttä havaittavissa.

Kaikkien kuvien Nina H, paitsi Sagurin pääkuva. Lisää löytyy täältä

Oltiin pitkästä aikaa möllitokossa Tiltun koirakoululla (viimeksi oltiin kai joulukuussa). Aluksi ilmoitin Sagurin siihen mölliluokkaan, mutta käsitinkin niin, ettei liikkeiden välissä saa palkata ja siksi vaihdoin jälleen nakkilelu luokkaan. Ensi kerralla sitten mölliluokkaan, kun liikkeiden välissä saakin palkata :D teki mieli vaihtaa taas, mutten enää kehdannut.

Mä olin aivan kuollut, katsoin Euroviisuja ja valvoin vielä vähän myöhempää tyhmyyttäni + aamulla oli aikainen herätys = ei hyvä. Espoossa oli satanut ja maa oli märkä, siellä myös tihkutti kun käveltiin sinne ja tihkutti vielä kun mölli alkoi, ei siinä mitään, koira toimii, tuli vain yllättävän vilpoisaa!
Olin siellä puoli tuntia etuajoissa johtuen siitä, että jos olisin mennyt myöhemmin, olisin myöhästynyt hyvin suurella todennäköisyydellä. Mölli järjestettiin ulkona, kun mätsäri oli ahdattu sisälle ja puoliksi ulos.

Yritin nostaa virettä leikkimällä, mutta oli ihana Lara nahka vieressä, eikä mikään leikkiminen voinut kiinnostaa. Hyvä vire oli onneksi koko ajan. Se sit kanssa alkoi selkeästikin joissain kohdissa yliyrittämään, tunki sivulle ja pienistäkin liikkeistä oli jo ihan menossa, otin pieniä seuraamispätkiä ennen meidän vuoroamme, aattelin jospa rauhottuisi ja olisi tarkempi, mutta eipä oikeastaan.

Luoksepäästävyys -- 10
Paikalla makaaminen -- 10
Seuraaminen -- 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä -- 10
Luoksetulo -- 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä -- 9
Estehyppy -- 9
Kokonaisvaikutus -- 9

149/160p. ALO1 1/4

Luoksepäästävyydessä ei ollut mitään, kivasti tönötti perusasennossa ja tuijotti mua, tuomari tuli näpräämään, pysyi aloillaan ja antoi ihan avoimesti näprätä.

Paikallamakuu oli se 30sek. Alussa annoin käskyn turhan hiljaa ja meni puoliksi maahan mutta pysyi kuitenkin perusasennon tapaisesas asennossa, sanoin maahan kovempaa ja sitten meni. Tuomari ei tätä huomannut ja siksi ei sakottanut. 10 ei ansaittu, mutta kun tuomari ei huomannut niin ei mahda mitään. Hienosti meni muuten! Pysyi, vaikka vierestä lähti nopeasti dobermanniuros ja toiselta puolelta aika pian sen jälkeen cavaljer. Sagur näytti ruumiinkielellään, ettei sillä ole aikomustakaan nousta, eikä sen ilmeestäkään näkynyt mikään muu kuin ilo ja tarkkaavaisuus.

Seuraaminen kytkettynä oli lyhyt, sen olisi voinut ottaa myös vapaana, mutta kaksi lapparia rähisi aika ikävästi siinä kehän laidalla, niin en viitsinyt, vaikka olisi varmasti pysynytkin. Siinä ei ihmeempää.

Maahanmeno liikkeestä oli Sagurilla nopea, vaikka se yleensä kavahtaakin märkää maata, koira oli kuitenkin jo niin märkä, ettei sitä varmaan pahemmin jaksanut enää kiinnostaa. En täysin kuunnellut ja kävelin liian kauas, mutta eipä siinä mitään :D kuullemma ihan ymmärrettävää, mutta tuomari joka samalla liikkuroi ei ehtinyt vaan reagoida ajoissa.

Luoksetulo on aivan hajalla ja yllätyin, että meni edes noin hyvin. Se on selkeästikin sekaisin rallytokon ansiosta tuota sivulletuloa, tuli luoke ja jäi eteen, sitten kun käskin sivulle niin se kääntyi vasemmalle (ajatteli "koukata" itsensä sivulle) mutta kääntyikin äkisti oikealle ja lopulta kiersi minut ympäri. Toi on ollut meidän yksi vahvimmista liikkeistä, mutta nyt se on päin pärsettä. Täytyy hioa tuota nyt paljon, ettei raasu mene pahemmin sekaisin. S jäi hieman vinoon edessä ja sivulle myös.

Seisominen seuraamisen yhteydessä oli bueno muuuten, mutta se saamari ennakoi sen perusasennon. En voi käsittää, luulin että nää ennakoimisjutut on jo ohi, se ei ole ennakoinut aikoihin ja nyt sit. Mut tosiaan seuraaminen hyvä, jäi kuin seinään eikä ottanut askelia tai muutakaan.

Estehyppy otettiin niin, että koira seuraa, annan hyppykäskyn koira hyppää yli ja seuraaminen jatkuu siitä suoraan kunnes saadaan lupa lopettaa. En halunnut ALOmaista hyppyä siksi, koska viimeksi ollaan kai joskus elo-syyskuussa treenattu estehyppyä. Olin tosi pessimistinen tämän liikkeen suhteen, se on kussut edellissäkin mölleissä, mutta mun hieno mies hyppäsi korkean esteen yli. Ennakoi taas pienesti :p Este oli aika korkea, Sagur oli niin sillä rajalla, että otetaanko yksi lauta pois vai annetaanko olla :D se mitattiin sitten siinä ja aateltiin et no antaa mennä. Säkäänsä korkeamman sitten hyppäsi komeasti. Mulle se oli jo tarpeeksi suuri voitto, vaikka se loppu siitä liikkeestä kusikin. Ei sillä ole väliä miten hyvin toi agiesteitä hyppää, mutta tokoeste on noissa mölleissä ollut jotenkin aivan idioottimainen Sagurin mielestä, että hän ei hyppää ja alkaa heittämään jääräksi. Nyt sit kuitenkin ponkas hienosti ja komeesti jee

Kokonaisvaikutus oli 9. En pahemmin muista enää mitä tuomari sanoi, mutta kivan näköistä, oloista ja koira osaa, antoi neuvoja tuohon ennakoimiseen ja muuta.
Ens kuussa todennäköisesti sitten uusiksi, pitäisi nyt saada tuosta hypystäkin loput kuntoon, niin sitten ei pitäisi liikkeissä olla mitään ongelmaa.


Tuommoisia Sagur sitten repäs. Kaksi luuta ja yhden kruunusolmuilla muodostetun vetolelun, missä on jotain karvaa päällä. Kyseiset luut eivät kelvanneet miekkoselle ollenkaan, onneksi on Wiltsu joka syö vaikka pieniä kiviä jos sille tarjotaan.

Loppupäivä meneekin näissä tunnelmissa. Saguria hymyilyttää ja väsyttää. Meni nukkumaan Jeppe-jääkarhun kanssa sitten sängylle. Itsekin menen lepuuttamaan silmiäni.

Olimme tsemppaamassa Williamin kanssa Riittaa ja Fiilistä collieiden tokomestaruudessa. Wiltsu tuli totuttelemaan hälinään ja muuhun. Käyttäytyi ihan mukavasti. Siltä katsottiin siru, mikä oli Willille jännä juttu, malttoi olla paikallaan. Sitä kanssa näprättiin ihan tulevaisuutta ajatellen. Hieman sähläsi, meinasi useasti heittä leikiksi Fiiliksen kanssa, mutta onnistui hillitsemään itsensä jotenkin useiden kehotuksien jälkeen. Siinä sivussa pienesti leikittiin. Niin, että Wiltsu tottuu leikkimään ja keskittymään muhun hälinässä, mutta myös niin, ettei se häiritse kokeessa olevia.

Katteltiin silmät tarkkana collikkoja.

Torstaina oli hakutreenit, Sagur pääs piiiiiitkästä aikaan maastoon. Se oli meille täysin uusi paikka. Tallominen vähän venyi toiselta puolelta, mutta ainakin oli paljon tilaa! Olin maalimiehenä monelle ja mukavaa oli kyllä. Sagurin kanssa otettiin suorapalkkausta, eli ei tarvinnut ilmaista, vaikka Sagur pian alkoikin vapaaehtoisesti haukkumaan, kun hetken päästä muisti mitä pitikään tehdä. Maalimiehet olivat aika hyvin piilossa puskissa/puiden takana ja välimatkaa noin 30m, semmoisessa maastossa se oli oikeasti suht paljon. Sagur ei ensimmäisen luokse oikeen tajunnut mennä, etenkään kun meillä oli pitkä tauko maastotreeneistä, maalimies oli ihan tuntematon ja kys. maasto oli täysin uusi. Se lähti huonosti ja kääntyi takaisin. Katsoi kovin kysyvästi minua, mentiin sitten lähemmäksi, lähemmäksi ja lähemmäksi. Lopulta se sit hokas et "aa nii tää!" ja meni palkattavaksi maalimiehen luokse. Toisen luokse se meni jo paremmin, mutta vauhti oli nopeaa ravia. Selkeästikin sen verta kujalla oli vielä, ettei laukannut (niinkuin yleensä) maalimiehen luokse. Hienosti kuitenkin löysi ne sieltä, etenkin kaksi viimeistä. Hienosti teki töitä ja todella tyytyväinen olen miekkoseen!

Meillä on sunnuntaina möllitoko, samanlainen nakkilelu luokka, kuin ne aikaisemmatkin. Kesäkuussa mennään jo seuraaviin ja kokeillaan sitten sitä palkatonta ja astetta vaikeutetumpaa. Haluan nyt nähdä kuinka hyvin tämä menee, että tiedän kuinka hyvin pystyn siellä tosi häiriöalttiissa huoneessa sitä ohjaamaan.

Mentiin poikien kanssa torstaina Pukinmäessä tervehtimässä Ninaa, Hekaa ja Lukaa.

No matka ei sujunut ihan niin kuin piti. Astuin väärään junaan väärästä ohjeistuksesta (tuttu sanoi että "kyllä se K juna sinne menee" joo ei mennyt).
Ruuhka-aikana oli vähän hankala kikkailla kahden koiran kanssa, mutta muuten ihan muksa matka. William on jo vanha tekijä ja Sagur no.. se on vanha tekijä. Nina oli asemalla vastassa ja sit lähedttiin käppäilemään Ogelin suuntaaan. Tarkoituksena oli tarjota mun pehkopalloille uimismahdollisuutta. Sagur on saanut eteensä kerran aikaisemmin sellaisen, muttei tarttunut siihen. William tykkäsi pentuna lillua kupissaan, mutta sitä lukuun ottamatta ei ole koskaan ollut yhteyksissä veteen, paitsi juomismuodossa.

Käveltiin tovi. Sagur oli pitkällä liinalla ja muut vapaana. Yhdessä vaiheessa joutu pitämään molempia hihnassa, kun pyöriä sinkosi joka puolelta. Kahden koiran taluttaminen saman aikaisesti on ihan kamalaa, etenkin jos se toinen vetää toiseen suuntaan ja toinen vetää vierustovereita päin ja meinaa heittää leikiksi + sotkeutuu hihnaan ja lopulta hyppii kuin kenguru ympäriinsä ja meinaa kuristua (hihnakäytös Williamilla 10+!). Sitten päästiin aika rauhalliseen paikkaan ja pystyi pitämään vapaana koko ajan.
Saavuimme kivaan kohtaan, mikä oli kalliokukkula sekotuksen alapuolella. Heka oli ainut joka hyppäsi veteen, pennut eivät viitsineet, vaikka Luka onkin konkari uimisessa, niin ei viitsinyt hypätä niin korkealta (10-20cm vedestä maanpinta). Saguria ei voinut kiinnostaa uiminen tai muukaan yhtään. Se oli alituisesti äärimmäisen kiinnostunut Lukasta, sen haisteleminen kiinnosti paaaaljon enemmän kuin joku epämiellyttävä lilluminen.



Pikkumiehet juoksentelivat ympäriinsä.


W lopulta kävi tutkimassa vettä ja totes et no hyi!


Saksaa vaan hymyilyttää. Kova hymypoika. Junassakin yksi vanhempi naishenkilö hoki, miten iloiselta koirani näyttää ja "se näyttää nauravan! Sillä on varmaan hauskaa!"


Wil on hirvee tosikko. Ei naurata yhtään nih.

Koska tuo kohta Vantaanjoesta ei ollut niin ideaalinen polskutteluun, kiipesimme kalliolle ja ajattelimme löytää paremman paikan. Sagur onnessaan seikkaili ympäriinsä. Leikki lapsostemme kanssa hirveästi hippaa ja innostui painimaan. Sitä kyllä vähän ärsytti, kun Luka ei suostunut alistumaan sille, mutta tyytyi sitten satunnaiseen tönimiseen. Hekalle heitettiin keppiä, kun se on semmonen keppiholisti.


Sagur näki tokaa kertaa Lukaa. Edelleen se on siitä yhtä maaginen otus.

Käveltiin sitten rannalle päin, jonne koiria ei saanut tuoda, mutta tarkoituksena oli jatkaa matkaa siitä eteen päin. William oli ohittanut mukavasti ihmisiä, pyöräilijöitä ja koiria, mutta nyt osui kova haaste. Siinä oli koripallo kenttä siinä rannan vieressä. Ei siinä muuten mitään, mutta aivan siinä reunalla pomputteli mies palloa. Mies ilmeisesti liikkui niin kivasti W:n mielestä ja pallo piti kivaa ääntä ja lenteli, että oli pakko mennä lähemmäs. Kutsuin takaisin, mutta se oli menettänyt korvansa kokonaan. Se yllätyksekseni pysähtyi kuitenkin niin, ettei ollut itse koripallokentällä, eikä se juossut miehen luokse, vaan jäi ehkä metrin päähän. Siinä se heilutteli korvia ja häntä heilutti ruumista. Mies hymyili ja oli loistava, koska ei ottanut pentuun pahempaa kontaktia ja huikkasi vain että söpö pentu. Kutsuin pentua edelleen ja lopulta se sinkosi ohjuksena mun luokse. Vaikka se menikin katsomaan pomputtelua, niin ei kuitenkaan mennyt luokse tai muutakaan säätämään ympärille, mikä on iso plussa.


Pojilla oli hurjan kivaa, harmi että suurin osa yhteiskuvista ja leikkikuvista epäonnistuivat.

Pääsimme hyvään kohtaan, missä Nina oli aikaisemminkin uittanut koiriaan. Siinä oli mutapohja, mikä tietenkin sotki ja vastaavaa, mutta mitäpäs se haittaa. Luka kipaisia uimassa ja Heka roikkui siellä vedessä ekstaasissa. Sagur aluksi sähläsi ja huusi että hitot on menossa tonne. Lopulta se kuitenkin kävi kahlaamassa ja oli yllättävän syvällä! Sagur ei pidä vedestä, mutta ilmeisesti Lukan perässä piti edes hieman mennä. Eturintaa myöten oli vedessä ja siinä tyytyväisenä seisoskeli.
William oli utelias, mutta silti varovainen. Se ei mennyt muiden mukana. Leikin sen kanssa kepillä ja heitin sen siihen kohtaan mistä vesi alkaa. Leikin sen kanssa lisää ja heitin hiljalleen syvemmälle ja syvemmälle. Lopulta keppi oli niin syvällä, ettei pennulla pitäisi ylettyä jalat enää pohjaan. Silloin tuli stoppi, se selkeästikin halusi, muttei uskaltanut. Pitää joku kerta tehdä niin jossakin, että itse pulahtaa, niin kyllä ne koiratkin sinne tulee.

W on juuri kääntymässä ympäri, että voisi palauttaa kepin minulle.

Minulla oli suht kiire lopulta kotiin, aikakin meni niin nopeasti. Käveltiin sitten asemaa kohti. Otettiin pikaisesti lopuksi kasvukuvat pennuista. Luka on nyt 4kk 3vk ja William on 5kk 3vk. Pikkumiehillä on ikäeroa yksi kuukausi.


Jalkakautta pukkaa, karva on muuttumassa selkeästikin aikuiskarvaksi. Selän päällä on aikuiskarvaa, hännässä myös ja hieman olkien päällä. Muuten vielä höttöpallo. Ja ei, kaulus ei oikeasti ole harmaa, sitä se mutavesi teettää.

Kaikki kuvat on ottanut Nina H. Lisää kuvia löytyy täältä. Minulla itselläni ei ole muutamaan päivään tuo fantazija.kuvat.fi toiminut (ei näytä mitään kuvia) mutta toivottavasti näkyy kuitenkin teille.

Nina ja Krista tulivat Hekan kanssa piipahtamaan. Pääs tällä kertaa molemmat jätkät mukaan. Aateltiin hieman tokottaa Sagurin ja Hekan kanssa. Wil pääs mukaan hengailemaan, vaikka otettiin me senkin kanssa jotakin pikkasta.

Täältä löytyy lisää kuvia. Huomenna tulee varmaan lisää.

Ulkona oli käsittämättömän kuuma. Mulla ei edes ollu hirveesti vaatetta päällä. Toppi, huppari ja tuulihousut, sulin ihan kunnolla.
Mentiin tosiaan mettään. Wil pääsi heti vapaaksi kun päästiin ihmisrykelmistä pois. Siellä ne Hekan kanssa hääräs hiekkakentällä. Sagur oli pitkällä wiltsun hihna + sagurin hihna kombolla ja pääsi liikkumaan neljä metriä aika mukavasti.

Reenailtiin hieman. Sagur oli kiinni mötykässä ja huusi siinä kateellisena Williamille rumuuksia. Sen aikaa Wil hääräs mussa kiinni ja tehtiin kaikkea kivaa. Imuttelin ja otin muutamia käännöksiä. Sitten perusasentoa ja leikittiin paljon sen uudella lelulla, minkä olin ostanut sille Nutrosta. Valitettavasti se ei ole Williamista yhtä ihku kuin se kettulelu, joten hääräsin sitten kettulelun kanssa. Leikistä ja imuttelusta on videota, mutta valitettavasti en saa sitä toistaiseksi millään toimimaan, joten sitä tulee joskus.


Wil tiivisti luoksetuloa. Opetan sen tulemaan eteen ja siitä sivulle.


Posea vielä Nutropalkintojen kanssa.

Sitten Wiltsu pääs möhkylään kiinni ja huus kateellisena rumuuksia Sagurille.

"Ohoho jeahhh, tokoa!"

Sagurin kanssa leikittiin just tolla Wiltsun lelulla. Roikku hyvin kiinni ja veti hulluna. Leikkiminen on parantunut huomattavasti. Otettiin jotain kaks seuraamispätkää hihnassa. Hihnaseuraamisessa on hirveen iso hajurako. Hyvä kontakti ja paikka, mutta mun makuun turhan kaukana. Otettiin kansa yks lyhyt paikallamakuu silleen, että hihna lepäs koirassa kiinni. Sagur oli hyvin hanskassa, niin päästin sen vapaaksi. Leikittiin paljon lisää! Heittelin sille sitä lelua. Se haki sitä ihan into pinkeenä ja oli muutenkin iloinen. Sagurinkin treenistä ja leikeistä on videota, mutta samalla lailla epätoiminnassa kuin Wiltsunkin.
Otettiin pari seuraamispätkää käännösten kera. Linda kivana oli opettanut mua kääntymään ilman että sotkeudun omiin jalkoihini, joten nyt se ei näytä enää niin kämäseltä. Täykkäri voisi olla vielä vauhdikkaampi. Mietin että jos opettais sen kokonaan saksalaisena, jospa sais siihen vähän vauhtia sillä tavalla. Pitää kattella. No mut kuitenkin, seuras kivasti! Musta kontakti ja paikka on hyvät, eikä kontakti tippunut kertaakaan, jaksaa seurata pitkiä jaksoja ja muuta.


Vapaana seuraamista. Ja joo, mun lempikengät meni rikki pohjasta.

Otettiin liikkeestä seisomista kahdesti. Ei olla reenitty aikoihin, niin kävellessä heilautin vienosti käden sen kuonon eteen, stoppas kun seinään. Otettiin myöhemmin uusiksi, ilman mitään apuja, sanoin "seis" ja pysähtyi kuin seinään. Otettiin kanssa liikkeestä maahan. Ekalla kerralla jäi istumaan. Palasin tyynesti koiran luokse, tehtiin liike uusiksi ja meni sitten mukavasti maahan. Toi ennakoiminen on myös nyt loppunut. Oon sekotellut paljon ja tehnyt erilaisia juttuja noihin väleihin ja palkannut eri tavoilla, niin se ei enää nouse ilman käskyä. Oon tosi tyytyväinen! Luoksetulon vauhti on parantunut. Hyppyä ei harmi kyllä pystytty tekemään, kun ei ole estettä. Jossain välissä pitäis oikeesti alkaa askartelemaan.


Sit iloissani kaappasin koiran syliin. Ei pistänyt pahakseen, vaikka aluksi näyttikin pitkää naamaa.

Hengailtiin hetken vielä ja sitten mentiin kävelemään. Oltiin kallioilla. Sagur fiilisteli ihan kunnolla. Se yhdessä vaiheessa innoistui sitten juoksemaan Williamin kanssa ympäriinsä. Hirveellä vauhdilla ne siellä heilui.


Jossain vaiheessa ne väsyivät juoksemiseen ja tyytyivät tönimiseen.



Sagurin todellinen luonne näkyy kun se innostuu. Aluks juostaan sivistyneesti, mut sit pompitaan hullun kiilto silmissä.




Heittelin kanssa keppiä. Sagur oli aivan innoissaan. Wiltsukin roudas mulle keppiä, mikä oli varmaan 1/7 osa sen elopainosta. Itsepintaisesti se sitä kuitenkin roudasi.

Sitten mentiin vielä lenkkeilemään ympäri mettää, juteltiin punkeista ja perhosista. Oli tosi kivaa, kiitoksia molemmille!

Joo ei huh mikä päivä :D heräsin jo klo 8 vaikka laitoin herätyksen kymmeneksi. Aamulla jännitti ihan tajuttomasti. Rokkarit, rekkarit ja muut sälät pakkasin mun laukkuun ja vippasin kantokopan kaapin päältä. Pentu kainaloon, kamat kasaan ja sit läks. Ratikalla kopoteltiin ja siirryttiin sitten kävelemään, kun koiraovet olivat juuri täysin toisella puolella. Mulla oli järkyttävän kuuma, pentu oli ylienerginen, kamat painoivat. Onneksi Nea tuli auttamaan mua, oon siitä niin kiitollinen.

Parkkeeraasin Kehä 1 laidalle. Tutun sakemanni oli pian menossa kehään ja sen halusin nähdä. Pian Johanna tuli Heidi-siskon kanssa sieltä. Sen jälkeen Päivi ja hänen tyttärensä tulivat Bella-siskon kanssa ja Kim&Juha Pamela-siskon kanssa.
Kehät olivat aika myöhässä, mutta ei se mitään, ainahan ne ovat. Pitelin Wiltsua niin pitkää kuin mahdollista kopissa, jotta energia riittäisi mahdollisesti pitkään päivään. W ei ole ennen kevythäkissä ollut, mutta meni sinne suosiolla ja osasi käyttäytyä.

Me oltiin ainoa baby pk uros, tuomarina oli Matti Luoso. Luoso oli todella tarkka ja perusteellinen, mikä oli tosi jees! Osasi käsitellä rauhallisesti etc. Katsoi hampaat, veteli kättä pitkin koiraa, testasi kylkiä, litisti hieman päätä, teki pientä sormiliikettä jotta koira katsoisi häntä kohti (ilme näkyy silloin paremmin) ja näpräs vielä korvia. W jaksoi olla aika hyvin aloillaan. Pisti istumaan hampaiden tsekkailun aikana. Positiivista oli se, että tällä kertaa ei yrittänyt syödä tuomaria.

Vedettiin kierros ympäri ja vielä edestakaisin. Meille osoitettiin kunniapalkinto ja punainen nauha. PEK1 KP tuloksena.

Kaksi 7-9kk trikkiurosta meni sitten ja sitä parasta oltiin vastassa. W esiintyi todella hyvin ja maltillisesti. Seistiin hetki. Tuomari äkkiä näpräs vielä koiria. Heilautti sormilla pienen ympyrän. Juostiin sitten kehä ympäri ja meille osoitettiin punainen nauha. Olin todella iloinen! Mun pieni peikkopoika oli PU1! W ei ymmärtänyt, mutta oli oikein innoissaan siitä, että olin innoissani.

W meni sitten hetkeks kopperoon kun tuli nartut. Saana tuli sitten mun seuraksi sinne!
Ekana meni sisko Bella, sitten Heidi ja sitten Pamela. Kaikki saivat KP:n. Tajuttoman mahtavaa! Pamela oli 1, Heidi 2 ja Bella 3. 7-9kk nartut oli seuraavaksi, kaksi soopelia. Pamela voitti sitten sen jäljelle jääneen niistä. Oli sitten Pamela vs William.


Wiltsun päivän saldona oli tosiaan PEK1 KP PU1 VSP-pentu!

Erittäin hyvän tyyppinen uros pentu, jolla hyväilmeinen pää. Alaleuka saa vielä vahvistua. Hyvät korvat. Sopiva kaulan pituus. Hyvät raajat ja käpälät. Vielä kevyt eturinta ja runko. Kulmaukset saavat vielä voimistua. Hyvä sivuaskel. Hyvä käytös.

Sitten oli ROP kas kehä ja Black Sara's sai tosiaan KP.


Kävästiin Saanan kanssa hesessä. Ihan törkeet hinnat, mutta messarilla on varaa kiskoa. Kävästiin kanssa vähän kiertelemässä. Ostin Williamille käsintehdyn punaisen vetolelun palkinnoksi hyvästä päivästä. Pian olikin sitten BIS-kasvattajakehän aika. Siinä ei sitten ollut menestystä. Hienoa oli kuitenkin kipaista siellä. Sen jälkeen tuli RYP kehät. Pamela mahtavasti RYP4! Paljon onnea kaikille sisaruksille (:

Heti kun päästiin kotiin W meni nukkumaan. Heitettiin Sagurin ja Saanan kanssa lenkkiä, ennen kuin menin itsekin kotiin rättiväsyneenä koomailemaan.

täällä lisää kuvia! Kaikkien kuvien Sara N. Kiitoksia kovasti!

Tällä kertaa Wil oli pelkästään mukana. Piti kovasti treenata, koska ensimmäinen pentunäyttely on jo viikon päästä o.o! Lievästi sanottuna kyllä jännittää, mutta tämän päivän ansiosta sain nyt hieman lisävarmuutta siihen, että kaikki menee esiintymisen kannalta hyvin.

Menimme Wiltsun kanssa samaa matkaa Riittan kanssa. Hänellä oli Fiilis mukana. Matka taittu ihan kivasti. W oli vähän sitä mieltä, että nyt pitäisi leikkiä. Herra on kanssa löytänyt äänensä ja aika tuimaan sävyyn yritti komennella, kun ei annettu sitä mahdollisuutta heittää hulluks junassa.

Kävelymatka taittui kivasti. Näimme kentän jo aika kaukaa, tuli autommaatisesta sellainen käsittämätön "oh shit" olo. Koiria ihan sairaasti, vielä enemmän ihmisiä, skeittareita siinä vieressä. Se ihmismäärä oli aivan käsittämätön :D Onneksi pentujen jono oli erikseen ja se meni aika nopeasti. Olimme numerolla 347.

Siinähän sitten odoteltiin. Hengailtiin aika paljon kaikkien kavereiden kanssa (: oli kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Wil oli aivan ekstaasissa uusista ihmisistä. Nina ja Krista tuli Luka bcn kanssa hengailemaan sinne. W oli oikein mielissään, että nyt tuli tuttu leikkikaveri. Pojat innostuivat kaivamaan maata ja muuta mukavaa. Välillä tuntui että käsi irtoaa kohta liitoksistaan, kun pentu pakitti yrittäen saada maksimaalisen vauhdin ennen kuin hyppää Lukan päälle.

Meidän kehä alkoikin sitten lopulta!
Meillä oli parina joku mulle tuntematon rotu. Sillä oli kiharaa karvaa ja muistutti paljon ajeltua villakoiraa, mutta en kyllä yhtään tiedä. Wil esiintyi hyvin ja maltillisesti. Sillä alkoi taas perä liikkumaan, mutta muutaman asettelukerran jälkeen malttoi pitää peräsimensä suorassa. Tuomari lähestyi, häntä alkoi välittömästi heilumaan. Tuomari koski Wiltsuun ja siitä riemu repesi. Se ei enää tönöttänyt nätisti vaan oli se hömelö itsensä, ei hyppinyt, mutta heilui paikallaan, steppasi takajaloillaan ja korvat heiluivat hulluna.
Hampaiden katsominen oli sähläystä. W oli niin innoissaan, ettei malttanut. Tuli vähän läätk olo, kun se antaa oikeasti katsoa hampaat hyvin, mutta nyt ei pyge millään. Tuomari kehoitti minua pitämään koiran alaleuasta jotenkin kummallisesti, joka antaa koiralle tukea ja turvaa. Sitten tuomari sai katsottua hampaat. Kulmurit ovat kuullemma jo vaihtuneet (en ole edes huomannut...) ja hyväkuntoiset hampaat kaikkien kaikkiaan.
Vedettiin edestakaisin. Meni hyvin! Liikkeiden takia oon saanut repiä hiuksia päästäni, kun se veti todella nopeasti laukaksi tai vaihtoehtoisesti kävi mun nilkkoihin. Nyt se kuitenkin ravasi hyvin! Vedettiin vielä kahdesti sen meidän parin kanssa ympäri. Tuomari päätös kesti aika kauan, lopulta antoi meille punaisen.

Tuomari sanoi, että Wiltsulla on hyvät liikkeet ikäisekseen, erittäin hyvä merle väri, turkkia riittävästi ja näin. Olin todella tyytyväinen (: sitten piti jäädä odottelemaan punaisten kehää. Koska olimme aika loppupäässä, niin ei kauaa tarvinnut odottaa. Sinisten nauhakehä tuli ensin ja sitten meidän vuoromme.
Koiria oli punaisissa ihan älyttömästi. Kehä oli myös hirvittävän pieni, koirat juoksutettiin viidessä erässä, kuuluimme siihen viimeiseen erään.
Wil alkoi selkeästi jo väsymään, hienosti jaksoi kuitenkin. Juoksimme kahdesti ympäri ja pääsimme jatkoon! Muutama muukin pääsi lössistä jatkoon, muille sanottiin kiitoksia. Koiria taas seisotettiin ja heitettiin jälleen kaksi kierrosta ympäri. Karsittiin taas ja siitä jälleen jatkoon!
Koiria oli jäljellä enää kahdeksan. W ei millään jaksanut enää. Hyvin jaksoi kuitenkin seistä ja heittää vielä kaksi kierrosta ympäri. Sitten meille sanottiin kiitokset osallistumisesta.

Oli kyllä pennuissa kova taso! En voisi olla yhtään tyytyväisempi. Upeasti olimme kuitenkin seitsemänsiä yli viidestäkymmenestä pennusta!

Menimme katsomaan isojen kehää. Luka ja Wil meinas taas heittää leikiksi. Päätimme lähteä juoksuttamaan penskoja vielä ennen kotiinlähtöä, jospa siitä rauhoittuisivat.
Siellähän ne vetisessä lumessa juoksivat iloisesti :D energiaa näytti riittävän vaikka muille jakaa.

Matka taittuikin sitten kivasti. Kotiin päästyämme penneli nukahti välittömästi.

Kuvia tulossa myöhemmin lisää. Näistä kahdesta kuvasta kiitoksia Saara S!