Koko päivän olen ollut koulussa ja heti suoraan riensin iltavuoroon. Tätä väsyttävää päivää on lohduttanut se, että Cecil meni Riitan ja Fiiliksen mukana Kartanolle kuvattavaksi.

Klick

Käytiin Iidan, Riitan ja Elenan kanssa treenaamassa ja lenkillä. Ihan kivasti kolmikolla meni ja Iida kuvasi meidän treenejä ja lenkkiä.

Mulla iskee ihan tosissaan kyllä tokomasennus. Jos otin liikkeitä ilman liikkurointeja, kaikki oli fine. Heti kun liikkuroitiin niin jopa Cecilin liikkeellelähdöt oli epävarmat. Vasemmalle käännökset on kokonaan unohdettu ja jäävät on aivan jäätävät. Hinkkasin hieman vasemmalle käännöksiä ja lopetin hirveisiin bileisiin heti kun yksi onnistui. Ei kyllä paljon millään hihkuttu. Ajattelin loppuun ottaa vähän noutoa, koska se on semmoinen liike mitä toi on aina rakastanut.

Mutta tänään ei rakkautta riittänyt noudolle. Se meinasi karata Fiiliksen luokse, lähetin sen kapulalle ja se sitten hirveän hitaasti toi sen mun lähelle muttei mulle. Sylkäisi pois, käskin tuomaan käteen, toi vähän lähemmäs, sylkäs pois, käskin taas, sit se toi sen hitaasti käteen. Kokeilin uudelleen. Meinaa lähteä Fiiliksen perään, otin takaisin perusasentoon, kokeilin vielä, meinasi lähteä Riesan perään ja jouduin karjumaan sen takaisin, kun likka oli ihan keskisormi pystyssä. Cecil pääsi sitten loppuajaksi venttailemaan aidan viereen.

Kun muut olivat lopettaneet treenauksen otin sen rottatytön sieltä ja tein sen kanssa jotain pientä. Likka oli jo ihan pahoittelevalla asenteella ja ihan hereillä. Hirveästi sitten biletettiin, tehtiin aika lyhyt seuraaminen, pari kertaa jäävät ja luoksari.

Loppuaika vietettiinkin sitten jollain Paloheinän pelloilla. Heiteltiin koirille palloa ja siellä ne sitten rälläs. Pallo kyllä kärsi pahasti.

Oltiin eilen ohjatuissa Oreniuksella kun päästiin paikkaamaan yhtä shelttiä. Mulla oli kyllä vähän epämääräiset fiilikset siitä että miten Cecil toimii noissa juoksuissa + Ceen mielestä juoksuhousut oli ihan superällöt. Mut ihan ookoosti se meni. Rata vaikutti aluksi aika yksinkertaiselta, mutta eipä se kyllä heittämällä mennyt.

Jätettiin pari kertaa palkka kakkosen jälkeen. Pussissa tuli jostain syystä ongelmia. Se on yleensä vedetty normisti täysiä, mut nyt tuli täysi stoppi. Yritettiin kolmesti ja ihan joka kerta kieltäytyi. En mä tiedä et onko toi nyt jotain juoksujuttuja... Juha auttoi sitten nostamalla pussin suuta pariin otteeseen ja laski sen sitten koiran päälle. Ja sitten se menikin ihan normaalisti ja pystyin itse jo siirtymään muualle siitä eikä mun tarvinnut mitään varmistelemaan jäädä. Aika hämmentävää, mutta tiedä nyt sitten.

Pituuden jälkeen olisi pitänyt tehdä persjättö, mutta ei se vaan onnistunut. Olin itse jatkuvasti koiran linjalla, unohdin koiran selän taakse tai sitten Cecil vaan hilautu vasemmalta. Mulle tuli useampaan otteeseen noottia siitä, että älä unohda sitä koiraa selän taakse, älä mene sen linjalle sähän oot ihan tiellä, mutta jotenkin pakka vaan levis eikä siitä tullut mitään. Toistoja tehtiin joku miljoona. Palkkasin eri kohdista ja koitettiin saada sitä pituudelle pussista niin että jäin pituuden vasemmalle puolelle. Säätäminen onnistui kyllä mikäli otettiin pussista suoraan pituudelle, mutta joka kerta pakka hajosi kun otettiin alusta. Lopulta Orenius ehdotti, että tehdään persjättö jo pussin jälkeen. Tämä onnistuikin sitten heti, tehtiin pari toistoa, heitin koiran vielä femmalle ja jätettiin sitten siihen. Hyvä mieli jäi ja hiki valui!


Tänään käytiin Riitan kanssa treenaamassa. Rakenneltiin yks kakkosten rata, mutta vähän muunneltiin sitä jättämällä muurin ja yhden putken pois, me tehtiin Cecilin kanssa siitä kahta pätkää ja sitten itsenäisesti rengasta. Piirsin vain ne kohdat mitä itse treenattiin. Lopuksi vielä muuntelin sitä niin että saadaan nostattava loppu.

Kakkosen vedin kahdella eri tavalla. Tarkoituksena kyllä oli heittää se takaa, mutta halusin kokeilla myös heittämällä suoraan. Puomi on aika hidas, hyvin otti kontaktit paitsi tietenkin videolla näkyy toinen sellainen pätkä missä se vähän pompahtaa (olis pitänyt palauttaa se mut olin niin omissa maailmoissani taas..).
Tap tap ja koiraa hymyilyttää
Muuten oli aika suoraviivainen rata, paitsi kutoselta seiskalle vaati kyllä korkeampaa matematiikkaa. Jos lähdin liian ajoissa liikkeelle, niin koira ampaisi putken väärään päähän, sillä se oli paremmassa linjassa vitoseen nähden, vaikkei se ratapiirroksessa näykään. Mutta jos jäin odottelemaan, niin en kyllä mitenkään kerinnyt. Yhdellä videolla kuuluikin mun epätoivoiset "en mä kerkee en mä kerkee"-huudahdukset kun melkein meinasin törmätä koiraan. Yhdellä pätkällä näkeekin sen kamalan kiireen mikä mulle tuli seuraavan kerran. Olen niin hämmästynyt siitä, että Cecil haki ne hypyt, koska koira oli niin mun takana ja voih. Onneksi palaset loksahtelivat paikoilleen lopulta.


Jostain kumman syystä kaarsin auttamattomasti ennen A:ta. Rata olisi jatkunut siitä suoraan renkaalle etcetc, mutta koska rengas ei ole toistaiseksi niin estevarma, että sen voi ottaa radalle ilman siivekkeitä, niin jätettiin se sitten ja tehtiin itsenäisenä ilman siivekkeitä. Pari kertaa veti sivuista ja sitten pystyinkin sen lähettämään eri kulmista (pienistä kulmista mutta kuitenkin) renkaalle.

Kolmen esteen suora tehtiin myös, siinä nyt ei mitään erityisen vaikeaa ollut, kunhan tajusi vain kääntyä ajoissa. Kerran C veti vikan ohi, kun en ollut kääntynyt tarpeeksi jyrkästi vaan rintamasuuntani oli taas ties mittä. Heti kun aloin kääntymään tiukemmin, niin koirakin toimi. Kaikkien kaikkiaan erittäin hyvät treenit :) Ceciliäkään ei juoksuhousut enää niin paljon ällöttänyt.

Oon tän viikon aikana paljon heitellyt kamoja ympäriinsä. Parhaimmillaan, tai oikeastaan pahimmillaan mulla on ollut omaisuutta kolmessa eri paikassa. Oon pian jättämässä Vihdin ja Jasminen ja siirryn "uusiin" maisemiin Helsinkiin. En pääse tosin muuttamaan omilleni, mutta pääsen kuitenkin toiselle hyvälle kaverille Riitalle alivuokralaiseksi. Spidi ei ikävä kyllä pääse mukaan, vaan jää äidilleni. Kaikki colliepolliet kuitenkin roikkuvat mukana.

Cecilillä on juoksut ja siitä syystä Cecil on jo muuttanut tavallaan valmiiksi Riitalle. Siellä on kans Nannilla ollut juuri juoksut ja Fiiliksellä on tärpit. Cecil on leikkinyt paljon Nannin kanssa mikä on ihan ennenkuulumatonta, koska Nanni ei kauheesti fanita muita koiria.

Cecil on nyt sit lenkkeillyt ja leikkinyt. Onneksi pääsen usein sitä moikkaamaan eikä tarvitse olla hirveästi erossa niin kuin viimeksi :) Pojille nyt kuuluu oikeastaan sitä samaa. Wipetin nukkuu mun sängyssä ja Sakke sängyn vieressä.

Loppukevennykseksi terveisiä Riitalta. Cecilin kanssa eläminen ei aina ole yhtä juhlaa:
Pidin ne vapaana vielä ku tultii toho pihaan ku tultii metsästä leikkipuiston läpi ni en jaksanu missää vaihees ottaa hihnaan. no sit sen kummempii kattomatta kävelin ovelle ja tajusin et siin on vaan fiilis mun vieressä. sit kävelen vähä takaspäin ni hokaan et cecil on yhen talon oven takana KUONO POSTILUUKUSSA ja heiluttaa häntää :D:D:DD:Dd sähisin sen sit sielt silleen hyshys äkkiä pois ja onneks se sit tuliki. en yhtää tiiä kelle se heilutti sitä häntää tai miten se ees sai nenänsä sinne luukkuun, ehk se oli niil auki sitten.... en tosiaa yhtää kattonu ku ei mul käyny mielessäkää et toi marssii jonku oven taakse xd
(Y)

Saatiin Emmalta, Petralta sekä Riitalta haasteet. Samat säännöt kahdessa ekassa, mutta Riitan haasteessa sitten muistellaankin ihanaa kesää tämän ankean alkavan syksyn alla seitsemän kuvan kera.
Kesä koostui:


Kavereista.


Uimisesta.


Lepäämisestä.


Treeneistä.


Kehäkettuilusta.


Metsälenkeistä.


Onnistumisista

Haasteen säännöt:
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
- Keksi 11 uutta kysymystä.
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.


1. Mikä on teidän lempiharrastus koirasi kanssa?
- Agility! Se on niin vauhdikasta ja kivaa, oon niin syttynyt tolle lajille.

2. Haluaisitko harrastaa/kokeilla jotain sellaista lajia, jota ette vielä tällä hetkellä harrasta?
- Haluaisin useitakin! Haluaisin päästä kunnolla harrastamaan vetoa kickbikellä, sit haluaisin ainakin kokeilla raunioita ja vepeä.

3. Miellätkö koiraharrastuksen omalla kohdallasi välineurheiluksi? :D
- En.

4. Kuinka päädyit juuri kyseiseen koiraan (yksilöön)?
- Saguriin päädyttiin sattuman kautta. William vaikutti lupaavalta pennulta, se oli niin touhukas ja menossa ja kauhean pirtsakka. Cecil taas tuli meille vähän vanhempana ja mitä sitä pari kertaa kävin katsomassa niin vaikutti karmealta ja hurmaavalta termiitiltä että menetin nopeasti sydämeni sille.

5. Minkä rotuista koiraa et voisi koskaan ottaa, perustele?
- Lyttynokkia ihan yleisesti ottaen. Mua hirvittää jo nyt kuunella joissain tapahtumissa sitä rohinaa siinä määrin että mua alkaa melkein itkettämään sen koiran elo. En kykenisi kauaa sellaista pitämään mun vierellä.

6. Käytätkö koiraasi koirapuistossa ja mitä mieltä olet niistä?
- En käytä ja olen sitä mieltä että karmeeta paskaa. Yleensä tilat ovat hirveän pienet, sit siellä on yleensä just niitä koiria jotka ei osaa käyttäytyä ja typeriä omistajia jotka eivät ymmärrä mistään mitään ja tuovat juoksuisen narttunsa tai kamalan tappelupukarinsa sinne.

7. Mikä on koirasi pahin tapa? Entä sen tuhmin teko?
- Sagurin pahin tapa on haukkuminen ja tuhmin teko alusvaatteiden pölliminen. Williamin pahin tapa on hakkaaminen, eli se istuu vierelle ja alkaa hakkaamaan tassuilla. Sen tuhmin teko on muistikortin rikkominen. Cecilin pahin tapa on möliseminen ja tuhmin teko on mun passin pahoinpitely.

8. Mitä lempinimiä koirallasi on?
- Sakke, Sakari, Saku, Susu, Sasu, Ukko, Miekkonen. Wiltsu, Will, Wilhelm, Wipe, Vilja, Wouwou, Vila, Poika. Cessu, Prinsessa.

9. Jos itse olisit koira, minkä rotuinen olisit?
- Aa miten vaikee kysymys. Olisin varmaan hieman ylipainoinen afgaaninvinttikoira. Mulla tätä hiuspehkoa riittää, rakastan asioiden perässä juoksemista (jalkapallo aikoinaan), olen aika omapäinen yms.

10. Paras asia jonka koirasi on sinulle opettanut?
- Koskaan ei loppupeleissä voi tietää mitä saa, samaten että kärsivällisyys on kaikkein tärkeintä.

11. Paras / jollain tapaa itsellesi erityisen tärkeä koirakuva? (lisää/linkitä)
- Mä muistan kun Linda otti tän mä olin sairaan ärsyyntynyt koska vihasin tätä kuvaa. Mun mielestä mulla oli tukka huonosti ja naama niin vänkyrällä että sen katsominen ahdisti. Nyt taas kun tosta on kulunut 3 vuotta niin olen sitä mieltä että se on aika suloinen kuva loppupeleissä, koska Sagurin ja mun suhde paistaa tosta kuvasta; Se on mulle tärkeintä koko maailmassa, ja Saken ilmeestä päätellen tunne on molemminpuoleinen


1. Pystytkö olemaan koiriesi kanssa johdonmukainen ja täsmällinen koulutuksessa, vai sorrutko välillä menemään helpomman kautta (esim. vetämisen kanssa, jaksatko harjoitteluvaiheessa aina reagoida epätoivottuun käytökseen vai saatatko sallia hihnan kiristyä kiireisellä aamulenkillä)?
- Epätoivottuun käytökseen en aina jaksa reagoida jos oon ite äärettömän väsynyt, mutta lenkeistä on paha sanoa mitään kun ainoa joka kiskoo on Cecil ja se yleensä vetelee vapaana.

2. Kuinka kiinnostunut olet koirien ruokinnasta? Syynäätkö esimerkiksi ruokapussien kyljet tarkkaan, vai ostatko sitä mitä sattuu saamaan?
- Olen aina ollut, mutta en ole saanut mahdollisuutta toteuttaa sitä. Olen mä keskivertonappulaa noille syöttänyt kauan, kuten ANF:ia ja Carnilovea, mutta nyt ainoaksi ja oikeaksi olen todennut Orijenin. Kuppiin heittelen lihaa ja Orijennappulaa. Kokonaan raa'alle ei varmaan siirrytä lähitulevaisuudessa, mutta toistaiseksi tämä systeemi on käynyt ihan päteväksi, vaikka kallistahan Orijen on.

3. Uskotko siihen, että esimerkiksi liian vahva penturuoka vääntää jalkoja? Vai pidätkö sitä enemmän normaalina kehitysvaiheena, joka poistuu kasvun myötä?
- Vääränlainen ruokinta kyllä vaikuttaa pennun kehitykseen ja voi aiheuttaa pahaa tuhoa.

4. Minkä luonteenpiirteen poistaisit koirastasi/koiristasi, jos saisit valita?
- Sagurista ton itsepäisyyden, Cecilistä en varmaankaan mitään, Williamista ton sairaaloisen epävarmuuden mikä vaikuttaa koko sen elämään.

5. Minkä hetken haluaisit elää uudestaan koirasi/koiriesi kanssa?
- Ei tule mitään erityisen spesifiä mieleen.

6. Onko koiraharrastus aiheuttanut kyyneliä tai harmaita hiuksia? Jos kyllä, niin miten.
- Joo on. Ja siis epäonnistumiset, veriset semmoiset. Ja sit se kun joku ei vaan toimi eikä millään keksi että miksi. Ja sit tietyt koiraihmiset on aiheuttanu harmaita hiuksia.

7. Hoidatko koirasi täysin itse, vai saatko esim. lenkitysapua tai rahallista avitusta perheenjäseniltä/ystäviltä jne?
- En ole koskaan saanut mitään apua perheenjäseniltä rahallisissa tai muutenkaan. Nyt olen saanut ystäviltä apua noiden lenkitykseen jos joudun olemaan koulun jälkeen töissä, jolloin olen aamusta yöhön poissa kotoa.

8. Tykkäätkö ostella uusia tarvikkeita ja leluja, vaikka kaapeista löytyisikin käyttökelpoisia tuotteita?
- En tykkää, koska olen äärettömän pihi :--D

9. Mikä antaa motivaatiota harrastamiseen?
- Yhteinen hauskanpito, kehityksen näkeminen.

10. Löytyykö koiriltasi viralliset terveystulokset? Miksi kyllä, miksi ei?
- Löytyy joo koko porukalta. Sagur oli valmiiks tsekattu ennen kuin se tuli meille, kyynäriä ei silloin ollut pakko kuvata pehkoilla niin sitä ei ole tehty. William taas siksi koska halusin tietää mitä koirasta löytyy tulevien harrastusten vuoksi. Ja Cecil on sijoitus niin sijoittaja tietenkin halusi siksi ja mun oma motiivi siinä taas on noi harrastukset, etten mä uskaltais koiran kanssa hirveästi mitään rasittavaa tehdä ellen mä tiedä millainen sen koiran luusto on.

11. Millä perusteella valitsit koirasi/koiriesi kasvattajan?
- Sagur tuli sattumalta, eli en kasvattajaa valinnut. Tutulta kasvattajalta otin sitten Williamin ja Cecilin sijoitukseen.

En kerkeä ketään haastamaan ja mun kysymykset olis varmaan aika samanlaiset mitä tässä on jo monien blogeissa esille tullut!

Eilen oli ohjattujen viimeinen kerta. Meidän ryhmä on ollut loistava ja ihana ja paljon ollaan opittu! Tehtiin eteenlähetystä ja pientä rataa missä oli pakkovalssia ja takaakiertoa. Vauhti oli mieletön ja tutu piiiitkästä aikaa siltä että tehdään agilityä eikä vaan säädetä jotain epämääräistä. Mun pakkovalssit on edelleen hitaita, mutta sen pelastaa se, että Cecil lukee hyvin mun yläkroppaa ja lähden sitä kiertämään ajoissa. Sen sijaan kädet ja jalat on taas ihan miten sattuu. Ekalla kerralla mä vedin takaakierronkin ihan hölmösti, jäin itse tajuttomasti koiran eteen ja rima rätisi tietenkin, kun ei koiralla ollut tilaa oikein mennä minnekään.

Irtoamiset meni yllättävän hyvin. Toinen koutsi oli palkkaamassa koiraa putkella. Myöhemmin koiran piti suorasta putkesta sitten tulla omistajaa kohti takaisin päin. Eipä siinä oikeastaan ongelmia ollut siinä, että Cecil olisi tullut putken ja aidan välistä. Sen verta paljon ollaan noita tehnyt, että osasin itsekin liikkua hyvin, jotta koira vetää aidan yli eikä välistä.

Huomasin puolessa välissä numerointia että putki on aika kämäsesti ja muutenkin esteiden sijoittumiset on turhauttavan huonosti. Ehkä (ja toivottavasti) idea kuitenkin tulee esille.



Tänään päästiin paikkaamaan Jasminea ja Xenaa Oreniukselle. Pyrkimyksenä olis päästä tonne talvikaudeksi nyt ainakin, mutta voipi olla että vasta marraskuussa. Päästään nyt ainakin paikkaamaan vielä ensi viikolla yhtä henkilöä.


Tää olikin sit vähän erilaista. Rata vaikutti hirvittävän helpolta, mutta hirveitä ongelmia se sit kuitenkin tuotti. Cecil ei kuunnellut ohjausta ollenkaan, vaan ampaisi suoraan tokan esteen jälkeen putkeen. Ja tän se teki kolmesti. Juhalta tuli semmoinen kommentti että "ei toi sun koira kuuntele yhtään" ja joo poikkeuksellista että menetti korvansa kokonaan, mutta se putki jotenkin vaan veti sitä puoleensa. Orenius sitten sanoi, että mun pitäis jarruttaa se tokalle esteelle ja sit tehdä vastakäännös ja siitä sitten heittää koira takaakiertoon kolmoselle. Tää rupes sitten jossain välissä toimimaan!

Seuraava kompastuskivi tulikin sitten renkaalla. Se veti putkesta suoraan renkaan ohi sen oikealta puolelta. Targetin kanssa sit saatiin fokusoitua renkaan läpi menoon vaikka itse teen persjättöä. Koira ei sitten enää lähtenyt itse kiertämään, vaan lukitsi esteen. Lopulta se sitten menikin hyvin kokonaisena toi rata!

Kuka olisi uskonut, että täällä järkättäisi jotain? En ainakaan minä, mutta niin sitten kävi.

Elomme on ollut hyvin hiljaista ja siitä johtuu pitkä päivitystauko. En ole pariin viikkoon päässyt treenaamaan koska teloin jälleen kerran itseni. Aikaisemmin heittelinkin kuvaa treenitapaturmasta, mutta nyt tapahtui toinen. Poistumisharjoituksessa joku vahingossa tönäisi minua, jolloin horjahdin koko painollani oikealle polvelleni tyhjään uima-altaan pohjalle. Poistumisharjoituksessa tosiaan joudutaan menemään läheiseen leikkipuistoon, mistä tuollainen löytyy. Se osui siis samaan kohtaan kuin viimeksi. Tällä kertaa se on vaan repaleisempi, syvempi, laajempi ja pirusti kipeämpi. Sieltä sitten päivystyksessä kaivettiin kamaa ulos ja putsattiin. Siinä on aika syvä viilto. Kuvaa. Tästä syystä agitreenit on jäänyt väliin ja oikeastaan lenkkeilykin kun käveleminen on käsittämättömän tuskaista :/ ja tietenkin kaikki muukin. Nyt on kuitenkin mennyt hieman parempaan suuntaan, että pystyn jo hieman koukistamaan. Jos jalka saa tarpeeksi tukea niin liikkuminen ei kauheasti satu, kunhan siihen ei osu mikään. Tämän vuoksi päätin juuri siksi lähteä miesjoukolla mätsäriin kaikesta tapahtuneesta huolimatta.



Jasmine otti Capon mukaan ja mulla lähti Sagur sekä William. Päätin Sagurinkin ottaa mukaan, vaikkei veteraaneille ollutkaan omaa kehää. Porukkaa oli yllättävän paljon paikalla! Wiltsu oli mielettömän pirteä ja jaksoi jopa keskittyä, vaikka kuppi hieman olikin nurin, niin se oli silti yllättävän rauhallinen! Se oli voitto jo ihan itsessään, että tolle koiralle on tullut edes hieman järkeä päähän. Tuomari katsoi hampaat missä ei ollut mitään ongelmaa niin kuin ei koskaan ole ollutkaan ja hieman taputti päätä. Wiltsu sai PUN.

Sagur nyt tyypilliseen tapaansa esiintyi todella hyvin. Seistiin siinä hetki ja puolessa välissä kehän ympäri juoksemista tuomari osoitti Saguria ja nyökkäsi että hänelle punainen nauha. Ihan kivahan se oli, että Sagur teki nopeasti vaikutuksen tuomariin , mutta aika mälsää parin omistajalle ja muutenkin mulle, sillä koiriin ei missään vaiheessa edes koskettu eikä päästy ravaamaan esim. edestakaisin tai edes kunnollista kierrosta. Sagurinkin tulos siis PUN.

Nauhakehässä Jasmine esitti Williamin ja itse vedin Sagurin kanssa. Harmillisesti kehuista huolimatta kumpikaan koirista ei enää sijoittunut, joten tuloksena molemmille ei sijaa.