Saana tuli mukaan aamulenkille.

Will hengaili tyypilliseen tapaansa vapaana. Jouduin kuitenkin ottamaan kiinni, kun päästiin vähän isommalle tielle, missä ihmiset hiihtävät jatkuvasti. Ne tulee lujaa ja leveesti, enkä viitsi silloin pitää harhailevaa pörröpalloa irti. Mentiin häkkiin, kun ajattelin, että olisi kiva treenata, eikä täällä lähistöllä oikein ole sen parempia kenttiä, kun kaikki on jässä tai vaihtoehtoisesti niitä ei ylläpidetä talvisin = polviin asti täysin upottavaa lunta. Siinä olisikin kiva reenata seuraamista :---D ohjaaja ei pääse eteen päin ja koira on säkäänsä myöten hangessa.

Otettiin perus seuraamista. Normitäykkärikäännöksiä ja sitten rallyn 360 käännös. Liikkeestä maahan ja liikkeestä seiso.

Liike alkaa. Alussa mulla on mitä ilmeisimmin kontakti koiraan, en edes itse huomaa sitä. Pitäisi karsia pois. Mitä videolta katselin niin liikkeen aikana en ota kontaktia, vain alussa ja lopussa.


Alan olemaan jo aika tyytyväinen tähän seuraamiseen (:


Yksi Sagurin mielenkiintoisista ilmeistä.

Williamin kanssa leikittiin paljon kettulelulla ja sitten hansikkaalla.

Imutettiin jälleen. Vinotti aluksi kamalasti ja oli mahdotonta saada sitä suoraan, kun sen takapuoli lähti jotenkin liukumaan väärään suuntaan, kun oli niin täpinöissään.


Näyttäähän se vähän malttamattomalta.


Mut sitten aatteli, että jos tämän kerran rauhoittuisi.


Lällällää.
Yläpuolella olevat kuvat on ottanut Saana P.

Sit jatkettiin matkaa. William joutui tosiaan hetken olemaan kiinni, mutta pääsi pian taas vapaaksi, kun päästiin isoilta poluilta pienempiin.

Päästiin hyvälle paikalle ja päästin Sagurinkin irti. Se lähti kuin ohjus eteen päin ja pomppi lumessa aivan haltioissaan. Viimeksi pääsi 19. päivä vapaana riekkumaan ja nyt tosiaan halusi irrotella kunnolla. Alueella oli yksi pienen pieni polku, mikä siksakkasi ympäriinsä. Muuten oli aivan koskematonta lunta. Oli todella kaunista.


Kova ralli menossa. Taino Williamilla oli. Sagur ravaa hiljaa ja William juoksee minkä jaloistaan pääsee Sagurin kannoilla.


Poikkesimme sitten sivupolulle. Olin tallonut sen 19. päivä ja samat jäljet näkyivät, tosin lunta oli satanut päälle, joten siinä oli yhtä ärsyttävää kävellä. Sagur rakastaa tuollaisia paikkoja ja pomppi hangissa aivan ekstaasissa. William yritti pysytellä perässä, muttei aivan onnistunut. Kivaa oli (:

Lisää kuvia löytyy täältä

Tähän loppuun Sagurin lumihengaus kuvat. Minä olen ottanut kaksi ensimmäistä kuvaa, Saana viimeiset kaksi.


"luntaaa!!"

Näyttää vähän siltä, että eteen päin loikkiminen on raskasta.

Sagur tosiaan jäi himaan, koska Nomppapompalla on juoksut. William on vielä niin lapsi ettei mistään mitään tajua.

Matka mua aluksi vähän ressasi mua. Oltiin vain kerran aikaisemmin menty ratikalla ja siinäkin vain yhden pysäkin. Nyt joutuisimme menemään 13min ratikalla ja 30min bussilla. Ajattelin, että kuitenkin tulee matkapahoinvointia tolle ja joudun kuuraamaan jotain bussin lattioita.
Ratikassa meni ihan ookoosti. Vähän vikisi. Onneksi oli aamu, eikä kukaan jaksa lauantai-aamuisin lähteä käppäilemään, joten ihmisiä ei ollut liikkeellä kuin muutama.
Päästiin ratikasta ulos hengissä. Vilkaisin taakseni ja sieltä näkyi meidän bussi kärräävän.
Pentu sylissä yritin lyllertää pysäkille, mutten valitettavasti millään ehtinyt. Jouduimme sitten odottamaan 20 min lumisateessa.
Ihmiset jäivät tuijottelemaan, osa katsoi kovin hämmentyneenä merlepoikaani ja osa hymyili leveästi. Jotkut ihmiset tökkivät toisiaan autoissaan liikennevalojen kohdalla ja jäivät tuijottelemaan röllin näköistä penskaa. Se on semmonen katseen kääntäjä, niinkuin pennut nyt yleensäkin.
Menin istumaan lumisille portaille ja nappasin pennun syliin. En millään jaksanut enää seistä. Willilläkin alkoi jo olla kylmä, kun ei pahemmin liikuttu. Lopulta bussi tuli ja näin alkoi ensimmäinen bussimatkamme.

Joo no aikamoista säätöähän se oli, mutta päästiin hyvin istumaan. Otin sen syliin ja siinä vietettiin sitten tovi. Jälleen hieman vikisi, oli vähän levoton. Aina kun bussin ovet aukesi, se väänteli päätään melkein rullalle ja katsoi lumoutuneena ovia. Loppu matkan se tuijotti sitten ikkunasta, katsoi silmät killissä liikkuvia autoja, ihmisiä, lumisadetta, kaikkea mahdollista. Selkeästi Sagurin poika. Sekin rakastaa katsoa autojen ikkunoista.

No mutta, perillä viimein. Lindalla oli Kiana hoidossa, joten mentiin lenkille Williamin, kahden nahkan ja belgin voimin. Se jälleen hieman aristi vieraita koiria, kun olivat isoja ja innokkaita, tykkäsi tosin juosta niiden perässä.
Nitan häntä oli Williamista ihana. Marssi jalat korkealla, keskittyneen näköisenä Nitan takana ja yritti välillä haukata karvoista kiinni. Ei millään ylettänyt.

Nita ja Kiana vietiin sisälle, Noomi otettiin mukaan. Molemmat olivat vapaana. Noomista Wiltsu oli oikein mielenkiintoinen. William sen sijaan tykkäsi Noomista silloin kun käveli toiseen suuntaan. Juoksi pää viidentenä jalkana Noomin perässä ja marssi myös Nompan häntää kohti maanisen näköisenä. Heti kun Noomi kääntyi niin William pysähtyi ja ravasi toiseen suuntaan. Kivasti kuitenkin meni.

Muutama otos päivän kuvasadosta. Kaikkien kuvien Linda T. Lisää kuvia löytyy täältä.






Vintticollie.


Eräs pikkupoika sanoi tänään aamulla äidillensä, että William on söpö kissa. Kyllähän se vähän ilvekseltä näyttää.






Kova haaste. Posetus hieman epäonnistui. Ei malttanut millään pysyä aloillaan. Sisällä menee hyvin eikä mun tarvitse pitää tuota nyrkkiä sen kuonossa kiinni. Rappukäytävässä ollaan myös harjoiteltu, että tottuu erilaisiin pintoihin.

Tultiin takasin ja kivasti ohitti ihmisiä, KUNNES asian pilasi yksi nainen, joka heittäytyi maahan heti meidät nähtyään ja piti jotain ihme meteliä niin että William meni sen luokse. Jäi rapsuttelemaan sitä pitkäksi aikaa kunnes sain Williamin pois siltä. Sen jälkeen William juoksi kahden miehen luokse rapsutusten toivossa. Kiitos vain sinä keltatakkinen nainen! Tämä tekee erittäin hyvää ohitustreenillemme. On upeasti ohittanut koiria, lapsia, pulkkia ja ties mitä muita, mutta nyt lähti ensimmäistä kertaa viikkoihin tuntemattomien luokse.

Paluumatka menikin jo paremmin. Bussiin päästyämme se sammui syliini. Aluksi yritti kovasti pysytellä hereillä, mikä oli aivan naurettavan näköistä, koska pää nuokkui välillä ihan kunnolla. Lopulta antoi väsymykselle periksi ja asettui hyvään nukkumisasentoon syliini. Ratikassa taas vähän sähläystä, mutta ei niin pahaa kuin menomatkalla.
Loppupäivä onkin kulunut sitten nukkumalla.

Ollaan tällä viikolla reenailtu Sagurin kanssa jotain pientä. Pitäisi alkaa valmistautumaan noihin rallykisoihin. Kyyti uupuu vieläkin ja alkaa paniikki iskemään :D onneksi reittiopas on kaveri ja julkisilla putputetaan perille jos ei muuten.

William on about kerran päivässä illalla heittänyt viimeisetkin järjen rippeensä pois ja kuluttanut energiaa käsittämättömällä tavalla. Se juoksee kuin suihkari ympäri huonetta. Hassuinta on se, että jotenkin iltalenkin jälkeen se alkaa. Nyttenkin oltiin 40 minuuttia ulkona koirien kanssa. Williamille se on aika pitkä aika. Sai heilua miten tykkäsi. Päästiin kotiin ja ralli alkaa. Siinä vaiheessa se on pakko laittaa eroon Sagurista, koska se juoksee täysiä päin hampaat ojossa, eikä Sagurin huumori riitä pitkällä tähtäimellä sellaiseen.
Ralli kesti paljon pidempää, mutta vasta aika lopussa älysin metsästää kamerani hyllyltä. Huoneeni on tosiaan totaalisessa kaaoksessa, sitä se teettää kun on vauva kotona :D huomaatte kanssa ihanat migreenivihreät mehiläiskuviolliset pyjamani. Puolustuksekseni totean, että perjantaisin pitää ottaa rennosti!

William tosiaan täytti 10 viikkoa eilen! Onnea jätkälle siis. Huomenna mennään Wiltsun kanssa Lindalle. Sagur on pakko jättää kotiin koska Noomilla on juoksut. Siitä ei tulisi yhtään mitään... paitsi ehkä pina pentuja.

Eilen Heka tuli mammansa Ninan ja Jadon tuli mammansa Kristan kanssa katsomaan vauvaa.

William aluksi hieman ujosteli, mutta pian oli jo suuna päänä vetämässä Hekan ja Jadonin kinttuja kohti. Menimme pienelle pläntille, mikä on oikeastaan ainoa aurattu kohta täällä. Päästin pennun vapaaksi ja Hekakin pääsi. Jadon oli pennun mielestä kamalan pelottava ja siksi oli hihnassa. Lopulta William kyllä lämpeni sillekin ja rakastui mm Jadonin puuhkahäntään. Heka oli aivan innoissaan pennusta ja halusi leikkiä. Suuri koko ja innokas asenne sai Willin välillä paniikkiin, mutta oli mukana seilaamassa ihan hyvin. Ei se kumpaakaan pelännyt, mutta riehumaan se Hekan kanssa ei alkanut. Ehkä se jo ensi kerralla käyttäytyy Jadonia ja Hekaa kohtaan samalla tavalla kuin Saguria :D

Kaikkien kuvien Krista R. Ninan ottamat ja muut Kristan ottamat löytyvät täältä :)


Meni tervehtimään Ninaa.


Sano että "ota syliin".


Heka tykkää, William ei.


Collie on rotu, joka ilmentää älykkyyttä ja eleganttisuutta.


Päivä oli jopa _uuvuttava_ pennun mielestä. William jopa _väsyi_!


William, Heka ja Jadon.

Williamin kanssa otettiin vähän imutusta. Ihan kivasti menee, kätevää kun on hullun ahne koira :D. Haetaan tällä nyt oikeaa paikkaa, vaikken tolta mitään paikan hakua tai muutakaan vielä tietenkään vaadi.


Perusasennon hakua.

Meillä on uusi otsikkokuva! Kiitoksia erittäin paljon Paulalle siitä (:

Osallistuimme Petsien temppurinkiin. Haasteena oli high five, eli ylä femma. Tässä muutaman sekunnin video meidän tempusta. Kiitoksia Saanalle kuvaamisesta!


Viikolla ollaan tehty kaikenlaista. William osaa nyt noin 98% tehdä paperille ja olen siitä erittäin onnellinen. Ulkoilua ollaan pidennetty ja olen vienyt nuo useammin samaan aikaan ulos. Sagurin kanssa vedetään vielä pidempi lenkki tai juoksulenkki, mutta silleen. Koulut taas jatkuu ja pentu joutuu olemaan aika pitkiä aikoja yksin. Ilahduttavaa on kuitenkin se, ettei se pahemmin vingu tai nitise. Kotiin tullessani pelkään aina millaiseen kuntoon William on huoneeni laittanut, muttei se toistaiseksi ole tuhonnuin kuin yhden kynän jonka repi ties mistä.

Muutama päivä sitten oli kamalan vetistä ja loskaista. William ei tykännyt ollenkaan kävellä siinä ja yritti jotenkin kiivetä lumipenkkoihin vettä piiloon. Pian se kuitenkin huomasi, että se todennäköisesti on kaulaansa myöten vähintäänkin lumessa. Tyytyi sitten lagittamaan keskelle tietä. Metsässä onneksi ei ollut aivan vetistä niin heilui marisematta.
Nyt on ollut sitten kamalan jäistä ja ulkona on aivan mahdoton liikkua luontevasti. Sagur hipsittää fiksuista paikoista, tietää mistä kohdista kannattaa mennä. Kävelen sitten sen perässä. William sen sijaan ajattelee että hänen reittinsä on PALJON parempi kuin Sagurin, liukuu ja liukastelee sitten. Pitää kytätä ettei riko itseään..

Pari päivää sitten käytiin Saanan ja Williamin kanssa metässä, jotain kuviakin saatiin. Oli kyllä käytännössä melkein mahdotonta saada onnistuneita kuvia, kun se liikkuu niin paljon, kitti ei pysy perässä :D

Ikää tässä 8,5vk. Ei meinaa millään malttaa paikallaan. Tassut heiluu, korvat heiluu, häntä heiluu, koira heiluu.
Kuvan Saana P.

Tänään pentu täyttääkin sitten jo yhdeksän viikkoa!

Ilmoitin Sagurin rally-tokokisoihin. Jännittää niin älyttömästi se, että tekeeköhän tuo ilman palkkaa ja saanko vireen hyvin ja silleen. ALO:on tosiaan menossa debytoimaan. Mä olen jo osan ALO kylteista unohtanut.. pitäisi hiukan tiedustella miten nuo spiraalit nyt sitten menivätkään.
Sagurin kanssa ollaan tosiaan nyt taukoiltu. Tehty pieniä seuraamispätkiä ja olen palkannut lapasella, ihan top lelu :D. Pitäisi tästä horroksesta herätä. Koulua on niin pitkään, ettei päivän jälkeen oikeastaan jaksaisi tehdä mitään.

Vuosi 2010 on nyt tosiaan jo ohi, ei siihen osaa vieläkään sopeutua.

En ole koskaan tehnyt mitään lupauksia, enkä tee nyttenkään. Sen sijaan teen jonkunmuotoista suunnitelmaa, mikä sitten toteutuu enemmän tai vähemmän. Sitä ennen muistellaan mitä kaikkea tapahtui 2010.

Nämä eivät ole minkään näköisessä järjestyksessä koska en ole järjestelmällinen.

Syväjäädytysmätsäri tammikuussa(!)
Muutama muukin mätsäri
Muutama näyttely
Pari möllitokoa
Luonnetesti
PetExpo rally-toko esitykset
Uusia kavereita
Agilityn alkeet
Rally-tokon jatkokurssi käyty
Tokossa edistytty, pakitettu, edistytty
Haku aloitettu



Luoksetulo. Harmi ettei tänä vuonna kenttää ole aurattu, ei huvittaisi tarpoa puolen metrin lumihangessa.


Ihanat shelttikaverit.


Palveluskoirien erikoisnäyttelyssä vuoroa odottamassa



Kesällä Nita belgin ja Noomi nahkan + Linda omistajan kanssa tuli paljon hengailtua.



Oli monia rehvejä Heka seropin ja Nina omistajan kanssa!

Saatiin me nyt jonkun verran jotain aikaiseksi! Luonnetesti oli ainakin tärkeä ja olen onnellinen että meni niin hyvin. Olen erittäin onnellinen siitä, että olemme päässeet harrastamaan hakua ja välillä käyneet liitelemässä mielenvirikkeeksi + tutustuneet uusiin koiraihmisiin.

Mitäs sitten tänä vuonna?

Sagur
Tarkoitus olisi kierrellä muutama mätsäri huvikseen
Myöskin muutamia näyttelyitä olisi tarkoitus kierrellä nyt kun hammas asia on ok.
Rally-toko kisoihin suuntaamme ehdottomasti heti kuin jonnekin tänne ilmestyy sellainen.
ALO liikkeet kuntoon ja kokeilemaan johonkin kokeeseen.
Möllitokoja kanssa lisää.
Ehkä joka mölliageja.
Petrataan ja jatketaan hakua.
Opetellaan jotain muitakin tokoliikkeitä kuin ALO ja AVO.
Leirille kesäkuussa!
Pidetään hauskaa! Hengaillaan koirakavereiden kanssa ja riekutaan pitkin metikköjä.

William ehti olla meillä 2010 vain pari päivää joten siitä nyt paha sanoa mitään, mutta ajattelen tässä listauksessa pitkälle.

William
Muutama mätsäri.
Muutama pentunäyttelykin olisi kiva.
Pentutokokurssille ehdottomasti pitäisi päästä jonnekin.
Harjoitellaan kotonakin tokojuttuja.
Leirille kesäkuussa!
Pidetään hauskaa, leikitään ja riekutaan paljon. Tutustutaan maailman ihmeisiin kuten ratikoihin ja vastaaviin. Sosiaalistan mahdollisimman hyvin ja luodaan vahvaa sidettä.



Parin päivän takaisia kuvia. Leikkii lempilelullaan.
Ihan hullua miten se kasvaa niin nopeasti. Nyt on jo tullut lisää korkeutta ja painoa.
Lenkit menee reippaammin, ei enää piiloudu selkäni taakse jänniä asioita vaan itsevarmana kattelee menoa. Eikä enää vedä muiden ihmisten perään. Jää korkeintaan hetkeksi katsomaan ja sitten tulee. Ei enää maanisena hyökkäile naskalihampaillaan kun yrittää syödä tai kun sille laitetaan ruokaa. Hyvä ruokahalu sillä on, aivan toista maata kuin Sagur ja se on MAHTAVA juttu! meillä on muutamaa erilaista penturuokaa ja niitä ollaan sekoteltu, laitettu sekaan lihaa ja vastaavaa. Saanut myös lohiöljyä. Ei vatsa mene miksikään ja kun nyt tottuu syömään jo erilaisia asioita niin toivottavasti sille tulee teräsvatsa.
Kovin ihastunut on hampaisiinsa, kokeilee järsiä kaikkea. Aina välillä unohtaa luun olemassa olon ja sitten kun taas muistaa niin tyytyväisenä sitä sääriluuta jäystää. Nyt myös se vihreä kumilelu miellyttää ja sitä on kiva tappaa. Leikkisessioiden, syömisen ja ulkoilun välissä on nukkuminen ja sitä harrastetaan paljon. Nukkuu söpösti selällään jalat haarallaan ja etutassut epämääräisesti aseteltuna jonnekkin. Sitä on käynyt moikkaamassa nyt kaksi kaveriani eikä mitään ongelmia ole ollut. Intopinkeenä moikkaamassa ja roudaamassa lelujaan myös heille.

Spidikin on jo hyväksynyt pennun täysin. Eilen kun mulla oli pentu sylissä Spidi tuli siihen viereen ja puski Williamia. Will oli aivan paikoillaan eikä uskaltanut mitään tehdä. Fiksu pentu, kissoille ei kannatakaan ryttyillä.

Rullailee ihan hyvin! Pentu on jo hyvin kotiutunut ja on oikein reipas lapsi. Kova leikkimään ja touhottamaan. Osaa jo nimensä aika hyvin ja tulee luokse kutsuttaessa (naksutin <3) en kuitenkaan ulkona viitsi sen antaa hengailla vapaana päivisin, kun on niin paljon hälinää ja The Bondia ei ole vielä tapahtunut. Kova poika toi on kyllä hiihtämään. Joku tuntematon tulee vastaan, se piiloutui pari ensimmäistä kertaa mun taakse ja katsoi mun jalkojen välistä, mut sitten se juoksee perään kovalla vauhdilla ja siinä on kova harhautus, koska toi tulee olemaan niin ongelmainen juttu myöhemmin. Ulkona ei muita koiria ole pahemmin nähnyt, kaksi villakoiraa ja briardi on mennyt ohi ja vaikka kovasti villakoirien omistaja (täysin ilman lupaa) yritti tyrkyttää niitä koiriaan ton luokse pitkällä hihnalla juoksemalla perässä niin ohitimme ne suhteellisen rennosti. Musta on tajuttoman ärsyttävää miten tyrkytetään omia koiriaan toisen luokse, ite pyrin siihen, että myöhemmin kuten esim teini- ja aikuisiällä toi osais ohittaa ilman mitään ongelmia, mutta sitä vaikeuttaa kovasti se että tyrkytetään räkyttäviä koiria luokse väkisin. Mut joo, aika basic täällä...

Pentu on syönyt hyvin eikä ole sisälle pahemmin mitään tehnyt kun vien sitä ulos aika usein just silleen että ehdin sen kanssa ulos. Paperille olen samalla yrittänyt opettaa, mutta mä myöhästyn _aina_ kun toi pissaa. Mut joo, kyl tää tästä.

Spidi aluksi yritti jotain sähinän tapaista sanoa pennulle, muttei enää ole vihamielinen Williamia kohtaan vaikka kovin inhoavasti sitä usein katsookin. Muttei Spidin sylirutiini tai muukaan ole sotkeutunut, ettei se mitenkään kuolettavan mustasukkainen ole.
Sagur otti myös hyvin vastaan, seuraili pentua varmaan tunnin ihan non-stop vaikka välillä sitä hääsin kauemmaksi, lopulta pennun oli pakko saada vähän unta joten siirsin Sagurin eri paikkaan koska se hyysäs ja häsläs taukoamatta. Pentu on yrittänyt kovasti leikkiä Sagurin kanssa etc, mutta ei S sen päälle pahemmin ymmärrä, mikä on toki harmi. Kyllä se isompien koirien kanssa pystyy esim ulkona juoksemaan, mutta ei sisällä osaa leikkiä toisten koirien kanssa. Jatkuvasta näykkimisestä ja vastaavasta sitten Sagur älähti pennulle. Yritin päästä jo aikaisemmin väliin, kun huomasin että pentu näykkii naskalihampaillaan Ässän häntää, naamaa, roikkuu korvissa ja säärikarvoissa. Aikaisemmin sain sen kutsuttua pois, koska tiedän että Sagurin huumori ei riitä tollaseen. Mutta tuohon en ehtinyt aikaisemmin väliin ja Sagur tosiaan sanoi aivan turhan rumasti pennulle, joka säikähti hetkeksi. Kaikki on kuitenkin ok ja Sagur-isukki on taas sen idoli. Jatkossa kun pentu menee kovin riehakkaaksi niin S taas eri huoneeseen ja leikin sitten pennun kanssa noilla leluilla.

Vaikka sitten jotain aktiivisuudesta. Kuten aijemmin mainitsin niin kova on liikkumaan ja säheltämään. Ei ole toistaiseksi mitään tuhonnut, mutta pureskeli petiään useampaan otteeseen ja yrittää pölliä kissanruokaa. Sinnikäs lapsonen, ei ihan heti mennyt perille että Spidin ruokiin ei kosketa.
Sillä on hyvä taistelutahto mitä nyt voi jo sanoa, repii lelua aivan innoissaan ja innostuu vielä enemmän kun annan sen aina voittaa. Sillä on tuo vihreä rengaslelu, kissapehmolelu, kasvattajalta saatu luun muotoinen jouluaiheinen vinkulelu, tennispallo (jota se jopa jossain vaiheessa kantoi. oli viihdyttävän näköistä) ja kettulelu, joista ehdoton ykkönen on kettulelu. Rakastaa sitä kun se vinkuu, rakastaa kanniskella sitä ympäriinsä ja rakastaa repiä sitä. Sillä on outo tapa kantaa sitä kettulelua. Ei halua että se roikkuu tjsp niin se ahtaa sen suuhunsa kerroksittain. En voi käsittää miten se on sen keksinyt muttah :D
Se kanssa pureskelee paljon mm käsiä ja välillä saalistaa parkavarpaita, mutta kyllä se sitten siirtyy ihan siihen luun pureskeluun.

Mutta tosiaan paljon olen käsitellyt tuota pentua, kattonut hampaita etc. Soittanut ilotulitus cdtäkin paljon, kumpikaan ei ole siitä moksiskaan.

Sagur ei ole jäänyt taka-alalle, ihan normilenkkejä tehdään ja rapsuttelen + leikin sen kanssa aivan kuten aikaisemminkin. Se on ollut vähän mustasukkainen tietenkin mutta näemmä sitä lohduttaa se että mä en ole unohtanut sitä ja elämä jatkuu sillä melkein normaalina.


Vaikea uskoa että tuosta pienestä kasvaa joskus yhtä iso kuin Sagurista.




Niin joo ja ennen kuin kukaan kysyy tai ihmettelee, niin korvat ovat aivan normaalit. Niissä on sitä korvaliimaa ja aseteltu noin (laitettu kasvattajalla). Olen noi itse irrottamassa lähiaikoina heti kun tarpeeksi pienet sakset löytyisi jostain.

Mut tosiaan hyvää uuttavuotta kaikille :)!