2012 on kohta ohi, nopeastihan tuo vuosi on tuossa vierähtänyt. Eipä me mitään suurta olla saatu aikaiseksi, mutta mahtava vuosi on siitä huolimatta ollut!

Mitä tavoitteita oli vuodelle 2012 ja tuliko ne täytettyä? Tarkoituksella laitoin aika vähän tavoitteita, ne olisi huomattavasti helpompi täyttää!

Sagur:
ainakin RTK1.
RTK2 olis kans aika kiva
startataan se toko ALO
startataan myös veteraanikehissä

William:
mennään agikurssille
ehkä jopa johonkin mölliagiin?
möllitokokisakin olisi kiva
mennään muutaman kerran kehään..
..ehkä jopa ulkomaille asti

Sagurin kanssa saatiin kesäkuussa se RTK1. Kyytien puuttumisen vuoksi ei päästy starttaamaan AVO-kisoja, kun kaikki tuntui olevan todella kaukana.
Toko ALO myös startattiin, vaikkakin vähän karmealla tuloksella ALO3. Oli ensimmäinen virallinen koe meille molemmille ja jännitys oli huipussaan.
Veteraanikehätkin käytiin korkkaamassa! Winnerissä tuloksella EH3.

Williamin kanssa ei päästy agikurssille. Haettiin kolmeen eri seuraan, mutta ei päästy mihinkään sisälle. Rajoittavana tekijänä on ollut välimatkat oikeastaan kaikessa. Möllitokoihinkaan ei olla päästy. Ulkomailla asti ei käyty näyttelyissä, mutta pari kertaa kyllä Suomessa tuloksin ERI1, ERI1 SA ja H.

Mitäs sitten tehtäisiin vuonna 2013? Ensi vuonna minä olen täysi-ikäinen ja saisin sitten hankkia auton ja ajokortinkin. Välimatkat eivät ole sitten enää rajoittava tekijä.

Sagur:
Startattaisiin rally-tokon AVO
ALO kokeisiin vaan uudelleen
Pari kertaa pyörähdettäisiin veteranikehässä
Pysytään vetreinä ja virkeinä!

William:
Startattaisiin möllitokot
... ja mölliagit
Vahvistetaan ALO-liikkeitä entisestään
Agikurssille vihdoin ja viimein
Juostaan hieman kehissä
Hankitaan lisää itsevarmuutta Wiltsulle

Cecil:
Kasvetaan kunnon koirakansalaisiksi
Käydään mahdollisesti kerran näyttelyssä
Mätsäreissä ainakin parissa
Tokon ALO liikkeet varmaksi
Virallisiin toko kisoihin

Jälleen kerran aika vaatimattomat tavoitteet. Eläminen kyllä helpottuu roimasti kun kesällä saan toivottavasti viimeistään kortin hanskaan ja auton alle. Kun tämä tapahtuu päästään viimeinkin viimeistään Williamin kanssa treenaamaan agilityä sillä treenipaikkojen kyttääminen ei rajoitu enää lähialueelle. Hieman rajoitusta treenaamiseen tuo kyllä syksyn kirjoitukset, mutta onneksi se vie vain aikaa kesästä ja alkusyksystä!

Ensin iloisimpiin uutisiin! Kortin tosiaan heittelinkin aikaisemmin. Olen pyhittänyt jouluaattoa olemalla töissä ja vetämällä koirien kanssa aivan ihanan iltalenkin ulkona hangissa. Kolmikko veteli ja viiletti vapaana onnellisena. Lumi on myös täysin uutta ja koskematonta, eli Sagurilla tai Williamilla ei jäänyt tassujen väliin yhtään mitään :) Cecilillä on ilmeisesti juoksut tulossa, voi olla että tyttö pääsee viettämään uutta vuotta muualle :| Sagur ei yritä astua eikä ole oikeastaan pahemmin kiinnostunut, kun se yrittää hypätä vasta sitten kun nartulla on ne oikeat päivät. William taas ei oikein vielä osaa hahmottaa ja on parin viimeisen päivän aikana alkanut ahdistelemaan tyttöä ihan kunnolla. Päivä päivältä se on pahentunut, joten Wiltsu ja Cecil pitää eristää toisistaan. Onneksi Cessu on tulinen tyttö ja ojentaa Wiltsua tämän ahdistellessa liikaa. Harmittaa jo valmiiksi se, että joudumme olemaan ilman pikku-prinsessaa

Sitten tämä ikävä asia, jos herrasmies luet tätä niin tämä koskee tismalleen juuri sinua.
Meidän iltalenkki oli aivan ihana, päästiin sitten yhdelle päätielle ja laitoin koirat kiinni, käveltiin ihan hetki ja huomasin sitten vastaan jolkottelevan koiran.

Mies käveli tavattoman kaukana koirastaan joka oli vapaana, mä pysähdyin ja ajattelin että nappaa sen kiinni kohta. No ei kyllä, koira juoksee hiljalleen mua päin. Se mies ei sano mitään, ei reagoi millään tasolla, jolkottelee vaan jossain kauempana sanomatta mitään.
Koira lähestyy ja hyppii lähemmäksi haukkuen. Cecil tässä vaiheessa on nostanut jo aikamoisen metelin, penturaukka oli kyllä ihan syystäkin hieman epävarma. Sagurin reaktio pelotti mua enemmän. Pimeällä juoksee haukkuen vieras koira kohti, ei Sagur anna semmoisen mennä ohi. Sagur ei onneksi ollut aloittanut räyhäämistä, mutta oli aivan valppaana ja tuijotti tiukasti, jos koira olisi ehtinyt iholle niin ihan varmasti olis tullut sellasta tukkapöllyä että siitä koirasta olisi ollut enää jäljellä haivenia.

Koira alkoi lähestymään entisestään, aloin huutamaan että "pois, häivy, POIS, HÄIVY NYT HETI". Tömistelin myös nopeasti ja kovaa eteenpäin, koiralla alkoi itseluottamus hieman horjua. Opin tämän tekniikan Lindalta, terveisiä siis sinne ;D toiminut erinomaisesti kaikkien uhkaavien irtokoirien kanssa, kyllä ne hämmentyy kun alkaa huutamaan. Se mies kävelee oikein hitaasti koiransa takana ja huutaa että "kivaa kuunneltavaa toi sun epätoivo, huuda vaan vähän lisää". Räyhäsin takasin että kutsu se piskis nyt pois, mä en halua sitä mun koirien luokse. "Ei tää tee mitään". Tää on taas tää legendaarinen ei-mun-koira-tee-mitään-oho-mitä-se-kävikin-kiinni-hupsista-keikkaa. Mulle on aivan sama minkä rotuinen, minkä kokoinen tai missä aikeissa irtokoira juoksee luokse, mutta mä en tahdo sitä ja mulla on oikeus olla tahtomatta sitä luokse. Huusin sitten että "joo mutta mun koira tekee jos toi juoksee mun koirien iholle, et jos et halua että sun koirasta tehdään hattu niin kutsu se nyt pois". Sit se mies kehtasi moralisoida "huonoja koiria sulla jos ei anna tutustua, sulla ei pitäis olla koiria ollenkaan" ja "etkö tiedä että koirat on laumaeläimiä! Kyllähän niiden pitää päästä herranjumala tutustumaan toisiinsa, ei mikään ihme että toi sun pienin koirista räyhää".

On kyllä taas viisaita sanoja, not. Jos koiran päästää hihnassa tutustumaan jokaiseen niin kohta se ei osaa ohittaa eikä olla hihnassa kunnolla. Ja mun "pienin koirista joka räyhää" päästi epävarmoja huudahduksia ja haukahduksia pari kerralla tai pienenä sarjana. Se raukka on pentu ja sillä oli täysi syy olla epävarma tuollaisessa tilanteessa.

Ja se että Sagur vetäisi sen koiraa turpaan jos se hyppää iholle ei tee siitä huonoa tai aggressiivista koiraa. Pimeällä juoksee haukkuva ja hyppivä koira luokse?

Sit se lopulta käski onneksi koiransa helvettiin ja jatkoi sitä huutamista sitten vähän kauempaa. Ei vaan tiedä milloin lopettaa. Totesin siihen että mulla on piirejä sen verran, että mun koirat pääsee tutustumaan ja leikkimään tasan niiden koirien kanssa joiden haluan, mä en tarvitse mitään rähiseviä random irtokoiria siihen hommaan. Toitotti vaan että hänen koiransa on kiltti ja että multa pitäisi ottaa koirat pois.

Lopulta se laittoi koiransa kiinni ja koira veti sitä miestä mua päin ihan pää viidentenä jalkana ja mies sanoi että jos koirasi ei ole aggressiivinen sehän testataan tällä että hän tuo nyt koiransa mun koirien luokse. Sanoin että mulla on ihan lainmukaisesti oikeus koskemattomuuteen ja oikeus puolustautua, et jos se koira tulee uhkaavasti mua päin niin mä aivan varmasti potkasen sitä, mulla on oikeus suojella mun omia koiria ja itseäni. Se oli vähän luu kurkussa sen jälkeen ja sit loppuhuipennukseksi totesi:
"Eiköhän me tässä pian taas nähdä niin silloin ihan varmasti päästän koirani sun koirien luokse". Kysyin että onko toi uhkaus sit se kehtas vastata jotain joulumielestä ja että miten en voi ymmärtää. Miten aikuinen mies ei voi ymmärtää kunnioittaa toisten toivomuksia siitä, että ei haluta koiraa irti haukkuen ja juosten omien koirien iholle.

Toivottelin sitten sitä että jos me tavataan ja toteuttaa uhkauksensa niin soitan sitten poliisit terveisiä vaan sinne jos satut jotenkin kummallisesti tämän löytämään.
Pakko myöntää että mahdollinen uudelleen kohtaaminen kyllä pelottaa. Mä en todellakaan ole innostunut mistään siitä, että kun mä seuraavan kerran olen lenkillä ja koirat on hihnassa, että jostain nurkasta hyökkää vapaana oleva koira kimppuun eikä omistaja tee mitään muuta kuin katselee vierestä.

Hyvää joulua ja mahtavaa uutta vuotta meidän poppoon puolesta!

Kuvan tehnyt Saana P, hurjasti kiitoksia jälleen kerran :3

Kierähdettiin tosiaan Winnerissä tänään molempien poikien kera. Sagurilla lähtee tosiaan tupottain karvaa edelleen. Mun pitäisi ihan oikeasti vaan luovuttaa näiden talvinäyttelyiden kanssa ja olla menemättä niihin. Wiltsu oli kans vähän kaljumpi mitä se normisti on.

Wiltsu oli odotellessa ehtinyt vetää aikamoiset kierrokset. Ravailtiin sitten jonkin aika edestakaisin ympäri messaria että jospa se alkuhuuma laantuisi. Esiintyi turhan löysästi eikä oikein millään keskittynyt. Ihan reippaasti muuten.

Erttäin hyvä tyyppi, keskikokoinen uros, hyvälinjainen pää, luusto saisi olla voimakkaampi. Hieman lyhyt kaula, hyvä ylälinja, suora edestä, liikkuu ahtaasti takaa. Ei näyttelykunnossa.
H

Williamin kuvan ottaja Josefina L.!
Sieltä tosiaan napsahti Williamin ensimmäinen H. Luuston voimakkuudesta ei ole ennen tullut sanomista, mutta joo toi kaula on ongelmana etenkin jos se esiintyy epäryhdikkäästi jolloin se näyttää aivan tappikaulalta. Ei näyttelykunnossa kommentti on tosta turkista. Että aikamoisen niukassa. Ei onneksi arvostelussa pelkkää huonoa ollut.
Williamista tulee kuvia myöhemmin heti kun saan niitä käsiini!

Sagur pääsi ensimmäistä kertaa veteraaneihin, siellä oli viisi koiraa. Sagur esiintyi todella mukavasti ja reippaasti.

Erittäin hyvä tyyppi, keskikokoinen, urosmainen pää, hyvä korvien asento, riittävä kaulanpituus. Hyvä rintakehä. Haluaisin enempi takakulmauksia. Häntä saisi olla pidempi
EH3



Kuvista kiitoksia Iida H.!
Oon tosi tyytyväinen jätkänpätkään! Eipä tossa oikeastaan mitenkään hirveästi mitään negatiivista ollut!

Meinasin ilmoittaa kolmikon tai kolmikosta osan Lahteen mutta joo ehkä mä jätän noi karvanlähtöilijät himaan enkä vie niitä mihinkään ennen kesää. Voisi ehkä mennä sitten tuon luonnollisesti karvattoman kanssa pentuihin kun se vielä sinne pääsee.

Ei luoja tota säätä :D eilen alkoi tuo lumisade ja siellä sieti jotenkin olla. Vein Cecilin vielä ulos kuvattavaksi hienon takkinsa kanssa! Cecil näki ensimmäistä kertaa kunnon lunta, aikaisemmin oli se päivän tai pari semmoinen parin millin lumet maassa. Nyt tota tulee kyllä ihan kunnolla. Etenkin tänään :D ajattelin että jos olisin ehtinyt ottamaan kuvia nyt koeviikon lopun kunniaksi noista pojistakin, mutta ei tonne voi mitenkään mennä kun ei eteensä näe. Ehkä viikonlopun aikana sitten!

Mua on heitelty kai viidellä tai kuudella Liebsterillä, että ehkä mä nyt sit vihdoin ja viimein tän jaksaisin tehdä :D En muista keneltä kaikilta olen saanut mutta kiitoksia ainakin Miiralle, Jannille ja Kirsille.

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster- palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. 1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavan sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

1. Nannin ja Fiiliksen blogi
2. Nita, Brimi ja Noomi
3. Taikan Blogi
4. Kengurukolon Dirty Harry
5. Soopelimonsteri


Listalle olisi mahtunut monia muitakin, yritin katsoa sellaiset blogit jotka Liebsterpalkintoa ei olisi saanut :)

Mä hiljennyn nyt jatkamaan koeviikon viettoon, blogi pysyy hiljaisena aika varmasti Winneriin asti.

Mitä mitä mitä, minun pikku-William täytti tänään 2v! Kylläpä se aika rientää.
Synttäreitä vietettiin Lindalla. Lähdettiin kolmikon kanssa sinne eilen ja tultii tänään takaisin tuossa pari tuntia sitten. Kahteltiin Kauna 3 Wiltsu ja Cecil vuorotellen sylissä.

Olimme tänään ensimmäisessä ja todennäköisesti myös viimeisessä pentunäyttelyssämme Cecilin kanssa. Tyttösellä oli hyvin jännä päivä, heti aamusta menimme Helsingin keskustaan ja otimme sieltä sitten ratikan. Takaisin messarista tulimme vielä junalla, joten hyvin jänniä kulkuvälineitä olemme tänään käyttäneet!

Paikalla oli neljä Honey Melon pentua, piti olla viisi, mutta yksi jättäytyikin pois. Oli mahtavaa nähdä Cecilin trikkiveli Arska ensimmäisen kerran! Trikikaksikko oli varsin kloonatun näköinen :D toinen tietenkin uroksena maskuliinisempi, voimakkaampi ja kookkaampi, mutta muuten kyllä täysin samasta muotista.

Tuomarina oli Rune Fägerström, jota voi sanoa varsin miellyttäväksi ja ihanaksi tuomariksi! Kohteli koiria varsin hyvin, jatkuvasti oli hymyssä suin ja oli myös sekä ystävällinen että kärsivällinen.



Cecil ei ole varmaan koskaan seisonut noin hienosti mitä se tuolla seisoi! Tyttönen kyllä pisti parastaan :) minun olisi pitänyt ravata hieman nopeampaa, mutta en siinä tilanteessa sitä silloin tajunnut. Mutta hienosti ravasi silti, vaikka vauhti olisi voinutkin olla vähän nopeampi. Hampaat antoi katsoa varsin mallikkaasti, eikä yrittänyt tuomarin syliinkään kömpiä. Tyytyi vaan heiluttamaan häntää vimmatusti ja tuijottamaan namia kuin transsissa. Tosi pätevä pentu!

Penskojahan siellä oli 27, narttuja 14, yksi oli poissa. Pikkupentuja, missä Cecilkin oli, oli 9. Cecil ei sitten enää sijoittunut, se päätyi hienosti kyllä viidenneksi. Eli tuloksena PEK- loistavalla arvostelulla
"6kk, vielä hyvin kesken kehityksen. Tarvitsee lisää aikaa, mutta kehys on hieno. Sopiva koko. Erinomainen pää, jossa kaunis ilme. Hyvä kaula. Niukat mutta tasapainoiset kulmaukset edessä ja takaa. Vielä kapea runko, joka näkyy liikkeessä. Rauhallinen, miellyttävä luonne."

Honey Melonilla oli vielä KAS-kehä. Tyttönen jaksoi vielä hienosti pusertaa siinäkin. KAS1 KP ROP-kas oli sitten se tulos : Tässä pientä liikevideota, kiitoksia hurjasti Petralle! Kuvista kiitos Linda!

Kyl näitä haasteita nyt pukkaa. Maija haastoi meidät oikeen mukavaan haasteeseen!

"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

Kun katsot viiden vuoden taakse, näätkö itsesi tässä koira-ja elämäntilanteessa?

Viisi vuotta sitten minä olin kaksitoista. En nähnyt itseäni tässä tilanteessa. Näin itseni kahden kissan omistajana ja tulihan tosiaan Sagur siinä lokakuussa viisi vuotta sitten. Päivä ennen Halloweenia. En olisi voinut kuvitellakaan, että meille tulisi toinen koira. Elämäntilanteeni oli silloin no jaa, jotain. Olin menossa yläkouluun ja voi voi kun oli jännää.

Lapsuutesi haaverotu?
Joskus seitsemän vuotiaana mä katsoin meidän naapureiden Koiramme-lehdestä näitä ROP-koirien kuvia. Olin aivan älyttömän rakastunut kääpiöpinsereihin ja venäjäntoyhin.

Koiralajeista oma suosikkisi?
Göööaöaaö. Musta se riippuu jotenkin niin koirasta. Sagurin kanssa aksa ei oo samalla tavalla kivaa, kun siinä ei oo sitä hienoo vauhtia. Wiltsun kans se taas on ihan mieletöntä. Sagurin kans taas haku on mielettömän kivaa, osaa käyttää nenäänsä ja osaa myös ilmaista. Et joku noista kolmesta.

Koirasi suosikki harrastuksistanne?
Cecilistä kaikki on jeejejejejeje, mut varmaan ehdoton kivoin on toko.
Sagurista varmasti myös toko, tai sitten haku.
Wiltsusta ehdottomasti agi. Se syttyy ihan eri tavalla agikentällä ja suorastaan nauttii siellä pyörimisestä.

Onko sinulla jotain salaista ja "noloa" koirarotua, mitä ihailet?
En mä oikeen tiedä mikä olis nolo. Mut joku ihan erilainen, mikä poikkeaa paljon on tornjak. Mielettömän upeita otuksia. Haluaisin joskus semmoisen, tai sitten greyhound. En mä niitä todellakaan noloksi sanoisi, mutta poikkeaa aikalailla tästä paimenkoiralinjasta mikä mulla on.

Missä sinuun tulee panostaa koiran omistajana/kouluttajana?
Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys. Mä luovutan aika helposti, tää pätee ihan yleiseen elämään. Mul on kaikkeen vähän turhan pessimistinen asenne "ei tästä kuitenkaan tule mitään, miksi yrittää kun nolaan vain itseni". Toi ideologia on varsin myrkyllinen ja lamauttava. Oon hiljalleen alkanut tosta koomasta heräämään, kun ei siitä yrittämisestä mitään haittaa ole.
Vahvuutesi koirien kanssa?
Surullista, mä en oikeasti tiedä :D mikä on mun vahvuus? Jaa-a.

Onko päiviä, kun sinua harmittaa ainainen touhuaminen koirien kanssa?
Niitä päiviä on varmasti jokaisella aina joskus.

Onko teillä lajeissanne sää-tai pakkasrajoitusta? Entä arkisessa lenkkeilyssä tmv?
Eipä oikeastaan. Silloin ku Wil oli ihan pieni vauva, niin ei pahimpien pakkasten aikaa kyllä kauaa ulkona oltu, penturukka jäätyi siihen paikkaan vaikka kuinka liikkui. Toki jos on naurettavan kylmä, kuten enemmän kuin -20 astetta, niin ei kyllä mennä useaksi tunniksi hihhuloimaan. Alkaa olemaan niin tuskallista mulle, etten kykene nauttimaan. Mun paha olo tarttuu tietenkin myös koiriin. Hakutreeneissä meillä tais pakkasrajoituksena olla -10 tai -15. Tokoa nyt on hyvä treenata ihan milloin vaan. Arkinen lenkkeily myös hyytyy jos on liian kuuma. Mä vihaan kuumaa ja kesää. Pala mun henkilökohtaisesta helvetistä on se, että aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta eikä tuule yhtään. Silloin vedetään koirien kanssa aika pikainen lenksa.

Kuinka paljon eläimet aiheuttavat sotkua ja siivottavaa asunnossa? Kuinka usein?
Yleensä noi ei aiheuta sotkua. Cecil on nyt aiheuttanut jonkinlaista. Se tykkää jotenkin maagisesti pölliä mun penaalin jostain, avata sen jotenkin ja sit pistää ne lyijykynät semmoiseksi puruksi. Karvaa lähtee ofc aina jonkinverran, mutta silloin kun on karvanlähtö niin tilanne on ihan toivoton. Pakko imuroida päivittäin. Sagurilla on esim juuri tällä hetkellä karvanlähtö. Voisin harjata sitä pienen ikuisuuden ja silti löytyy tavattomasti tuppoja.
Normisti imuroin joka toinen päivä. Pölyjä olen hyvin laiska pyyhkimään, saatan vähän hutasta kerran viikossa tai parissa ja sit perusteellisesti sitä harvemmin. Mut imuroitua tulee ainakin 3-4 kertaa viikossa.

Haaveiletko muista eläimistä koirien lisäksi?
Kissoja lisää! Jotenkin niin orpo olo, kun on enää yksi kissa. Luulisi että siihen olisi tottunut tämän kolmen vuoden aikana, mutta kyllä se Bella on jättänyt syliin sellaisen aukon mitä on vaikea yhden kissan täyttää. Fretti olis kans aika bene. Ninalla on Toris ja Alex ja ne on ihan parhaita. Semmoinen letkee jannu ku Toris olis ihan paras. Jos mä joskus fretin hankin mä haluun semmoisen Toris II! Leikkis koirien kanssa ja sen vois tyyliin laittaa kaksinkerroin ja se on vaa ":3" -ilmeellä.

Mä haastan Petran, Kirsin, Lindan, Jannin, Riitan, Saaran, Sirkun, Viivin, Nellin, Nathin ja Roosan.

Tässä kysymykset:
Mitä mieltä olet roturisteytyksistä? Näetkö tässä tulevaisuuden?
Mitä koiralajia et koskaan haluaisi kokeilla? Miksi?
Oliko oma/omat rotusi terveempiä, parempi luonteisempia ja miellyttävämpiä kuin nykypäivänä?
Millaiset rodut miellyttävät silmääsi, miksi?
Oletko huolissasi rotusi terveystilanteesta? Miksi/Miksi et?
Mitä asioita haluaisit parantaa itsessäsi, jotta olisit entistä parempi koiranomistaja?
Miten koirasi reagoi kun tulet kotiin työ-/koulupäivän jälkeen?
Tunnetko koirastasi olevan paljon apua vaikeina hetkinä?
Miten sinulla on koirasi palkinnot esillä, vai onko ollenkaan? Jos ei ole, niin miten asettelit ne? Kuvaa olis kans siisti saada!
Miten koirasi reagoi vieraisiin koiriin?
Stressaatko/Ahdistaako kisa-/näyttelytilanteet vai tunnetko pelkkää tervettä jännitystä? Miksi/Miksi ei?

Hokasin tän Nellin Elmon blogista, mistä mä sit ajattelin tän pöllästä.

1. Minkä takia olet valinnut juuri tämän nimen koirallesi?
Sagur tuli meille aikuisena, sen nimi oli Sagur kun tuli meille, enkä tiedä nimen alkuperää.

Williamin nimi oli oikeastaan kompromissi. Olisin halunnut Wiltsun nimeksi Birsa, Cecil tai Birk. Musta tuntuu, että etenkin Birk olis ollut aika bene. Äiti kuitenkin halusi Williamin nimeksi jotain Louie, mitä mä taas en kestä.

Kuten tarkkasilmäiset huomasivat, etä Williamin nimeksi piti tulla Cecil. Cecil on unisex-nimi, jota kuitenkin käytetään enemmän miehillä. Wiltsua ei nimetty Ceciliksi, sillä suurin osa olisivat kuvitelleet jätkän olevan likka, joten luovuttiin Cecil nimestä. Kun tyttönen meille tuli, sen nimi oli Tea. Tea olisi ollut minulle ihan fine, mutta äidillä oli ongelmia sen lausumisessa (englantilainen) joten päätimme vaihtaa nimen. Otettiin käyttöön sitten tämä nimi Cecil käyttöön. Toki kirjoitusasuna Cecil on maskuliininen, sen pitäisi olla esimerkiksi Cecile, että se olisi feminiini. Cecilen kirjoitusasusta taas en tykkää. Joten joo.

2. Mitä koirasi tekee tällä hetkellä?
Kaikki kolme nukkuu mun sängyllä.

3. Mitä kaikkea koirasi on syönyt tänään?
Happy Dogia, sen lisäksi hieman lihaa.

4. Jos pitäisi valita koira pelkästään värin perusteella, minkä värisen koiran sinä valitsisit?
Aivan hirvittävä kysymys :D mulle käy käytännössä kaikki värit, kunhan se on tietynlainen. Esim trikki osaa olla todella upea, mikäli tan värit ovat voimakkaat ja musta on kunnollista mustaa, eikä rusehtavaa/haaleaa. Samaten soopeleissa tykkään nimenomaisesti tummista. Harvat vaaleat soopelit iskee silmään. Merleissä taas mun silmää eniten miellyttää sellaiset, joilla on isot mustat läiskät. Harmillisesti pk ja lk collieissa tämä on epätoivottavaa, mitä en kykene ymmärtämään, sillä muissa roduissa ei ole läiskien kokoihanteita.

5. Jos koirasi saisi päättää mitä tekisitte huomenna, mitä koirasi päättäisi?
Wiltsu haluis varmaan agiin, Sagur haluis varmaan lähtee hihhuloimaan tuntemattomaan isoon metsään, missä on kaikkia siistejä uusia hajuja ja Cecil haluis vaan juoksennella päättömänä missä ikinä hamuten keppejä yhteen kasaan.

6. Kuka on koirasi paras koiraystävä?
Sagurin paras koiraystävä on William, Cecilin paras koiraystävä on William, ja William taas tykkää noista molemmista yhtä paljon.
Mut jos tän oman lauman ulkopuolelta, niin Sagurin on Lindan Nita-belgi. Cecilin on varmaan Riitan Fiilis-nahka. William taas tykkää kaikista yhtä paljon.

7. Mikä on koirasi suosikkileikki?
Sagurin lempileikki on ehdottomasti repimisleikit ja pallojen perässä juokseminen. Samaten oikeestaan Williamin.. ja Cecilin

8. Missä koirasi nukkuu öisin?
Riippuu kovasti. Sagur yleensä nukkuu mun sängyn vieressä, Williamin Sagurin vieressä ja Cecil joko sit noiden kanssa tai mun sängyllä. Sit välillä noi nukkuu kanssa äidin sängyssä tai sit sohvalla, tai sit muuten vaan olkkarissa.

9. Mikä on ensimmäinen koirallesi ostama tavara?
Sagurin en muista millään.
Williamille ostin semmoisen nahkaisen hihnan sekä ruokakupin.
Cecilille vaaleanpunaisen hihnan

10. Mikä on ensimmäinen koirasi oppima käskysana?
Kolmikolle opetettiin ihan ensimmäisenä istumista, jonka jälkeen sitä tänne -käskyä.

11. Mikä on paras koirastasi oleva pentukuva?
Sagurista ei ole pentukuvia >:




Kuvan ottanut Nina Hutri
Mä en haasta tähän ketään tiettyjä. Haastan ne kaikki, jotka tätä postausta lukee.

Lähdettiin Cecilin kanssa kahdestaan Koneen kentälle mätsäröimään. Ei sentään satanut, mutta kyllä oli mutaista. Onneksi kumisaappaat on keksitty. Kumisaappaat eivät tosin pelastaneet kylmältä. Paikan päällä oli sitten Riitta ja Fiilis sekä Petra ja Taika. Hengailtiin sit siellä jäätyneenä. Kivaksi yllätyksekseni Cecilin veljen omistaja tuli tervehtimään. Ensi viikolla sitä sitten näkeekin Arskaa ensimmäisen kerran :)

Isojen pentujen kehä alkoi välittömästi, niitä taisi olla hieman alle 30. Meitä vastassa parikehässä oli rhodesiankoira. Mua vähän ahdisti se, että hukuttaako toi neiti tuomarin pusuihin vai malttaako se olla. Ihmetyksekseni kyllähän se malttoi! Hampaita ei tosin saanut katsoa. Mua vähän ärsyttää toi, että se väistelee noin rajusti. Kovasti me ollaan tota treenattu, eikä se nyt ole hetkeen väistellyt. Pyysin vielä Riittaa tsekkaamaan hampaat kehän jälkeen, eikä Cecil sanonut siihen mitään. Ehkä sitten täytyy vaan ottaa vähän itsevarmemmin ja jotenkin ns ronskimmin, eikä kamalan varoen. Toivottavasti ensi viikon pentunäyttelyssä tuomarilla on vakaa ja varma ote, niin ei pentu pistä hanttiin.


Me saimme sitten sinisen nauhan. Ei mitään palautetta saatu tuomarilta. Sinisten kehässä olikin sitten Cecilin lisäksi kaksi muuta pehkopentua. Tuomari pisti kaikki sinisen saaneet vaan seisomaan, eikä juoksuttanut kertaakaan, siitä hän sitten valitsi neljä. Tuomari pohti pitkään kenet pehkopennuista otti mukaan, yksi soopelilapsonen pääsi sitten! Palautetta ei vieläkään saatu mistään, mikä jätti vähän kylmäksi, Mutta joo, eipä tossa. Cecil käyttäytyi mahtavasti ja esiintyi vallan hyvin :) hyvillä mielin voi sitten ensi viikon Best in Puppy showhun.

Sillä Petra veteli Taikan kanssa PUN1 jäätiin sit Riitan kanssa hengailemaan vielä pidemmäksi aikaa, vaikkei meille menestystä tullut. Petran BIS-pyörähdyksen jälkeen jäimme mätsärialueelle juoksuttamaan koiria. Fiilis ja Cecil veti aikamoista rallia, yhdessä vaiheessa mä muistin taskussa hautuvan tennispallon, mitä sitten viskottiin Riitan kanssa trikkilapsille.


Epätoivoinen pallonriistoyritys.

Epätoivoinen pallonriistoyritys II


Ennen bussipysäkille menemistä nappasimme vielä rakennekuvat. Riitta kilttinä hoiti seisottamisen.


Lisää kuvia täällä. Kiitoksia mielettömästi Riitalle ja Petralle mahtavasta päivästä :)

// Uus otsikkokuva! Kiitoksia rakas Saana :3 Halusin jonkun humoristisen piirrety, missä Sagur on ylväs, William on idiootti itsensä ja Cecil söpöilee. Saana ei olisi voinut paremmin onnistua

Tuuli tuli käymään Raiku-aussien kanssa! Siitä onkin hetki kun ollaan viimeksi nähty. Raiku on kasvanut aivan mielettömästi viime näkemän. Kaksikko leikki sitä perus "rärärärärärrä 8)" -leikkiä mitä ne aina leikkii. Tuntuu että sama meininki on aina :D


Tytöt leikkii. 2kk sitten oltiin aikalailla samoissa tunnelmissa.

Käveltiin metässä aika pitkään, kunnes alkoi olemaan sen verran pimeää, että näimme parhaaksi ratkaisuksi etsiä jokin hiekkatie.
Hiekkateillä tietenkin oli reilusti enemmän porukkaa, se ei sinällään haitannut kun pystyi niin kätevästi treenaamaan seuraamista tuollaisessa häiriössä, missä vieressä seuraa kiva kaveri ja ohi menee vieras koira tai vaihtoehtoisesti hölkkääviä ihmisiä.

Lisää kuvia täällä. Kiitoksia jälleen mahtavasta seurasta Tuulille :).

Joop, meidän möllirallytokot meni enemmän tai vähemmän penkin alle, mutta ollaanpahan kokemuksia rikkaampi!

Lähdettiin Petran ja Taikan kanssa sit kohti Koirakeidasta. Cecil oli ilmoitettu möllirallyn namiluokkaan, eli siellä sai palkata. Mä olin vähän laskenut sen varaan, että saa mennä nami kädessä tyylillä imuttaen. Tämä ei sittenkään ollut suositeltavaa, joten mentiin namit taskussa. Oon jotenkin niin sysihuono kaivamaan kesken liikkeen nameja esille, joten mun piti välilllä muistuttaa itseäni et niitä nameja saa käyttää. Wiltsu oli palkattomaan epäviralliseen rallyluokkaan ilmoitettu ja mä vähän ajattelin että menis heittämällä, mutta toisin kävi.

Tämän päivän rata! Tosin tossa piirooksessa on yksi moka. Kyltissä 9 oli eteen ja vasemmalta sivulle, vaikka ratapiirroksessa lukee että koira tulisi oikealta sivulle.

Cecil teki ihan mukavasti, kun ottaa huomioon sen, että tämä oli sen ihkaensimmäinen koiratapahtuma ja ympärillä oli häiriötä haukkuvien koirien lisäksi ihania ihmisiä! Koska en käyttänyt nameja hirvittävästi, mikä kyllä kaduttaa, Cecil muutamaan otteeseen haahuili jonnekin täysin muualle. Sinne oli kans lennellyt ymmärrettävästikin hieman nameja kuten aina jos saa nameja käyttää. Videolla näkyykin kun Cecil käy spiraalikyltin takaa hakemassa jonkun pudonneen raksun.
Likka jaksoi ihan kivasti keskittyä, yksi kyltti oli täysin mahdoton ja sekin oli näin yksinkertainen kuin istu, kierrä koira ympäri. Cessu oli sitä mieltä, ettei hän millään voi hyväksyä sitä, että hän ei näkisi minua koko aikaa. Tämän johdosta se sitten siirteli istumalihaksiaan sitä mukaa kun mä sitä kiersin ympäri. Uusittiin toki, mutta oltais tarvitu varmaan sata uusimiskertaa :D toi on sellainen kompastuskivi. No se sit piti vaan mennä läpi huolimatta siitä että penska pyöri kuin hyrrä.

Videomatskuakin löytyy! n. kohdassa 0:40 huomaa kun Cecil käy jonkun randomin namin tuolta haukkaamassa....

Wiltsun kanssa treenattiin vähän sitä sun tätä ennen meidän vuoro. Jätkä oli ilmoitettu siis epäviralliseen rally-tokon ALO -luokkaan, eli ei saanut palkata. Wiltsu osaa mielettömän hyvin joten mulla oli vähän mielessä se että luokka menee aika heittämällä läpi. No toisin sitten kävi.
En tarkalleen tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä kaikki vaan lopahti. Se oli ehkä 10min ennen meidän vuoroa. Se oli tajuttoman stressaantuneen näköinen, kyseessä ei ollut mikään vireystilan puute vaan joku pelkotila tai jotain en mä edes tiedä. Käyttäytyi kuin hysteerinen kanaemo. Sehän meni sitten aikalailla läpikävelyksi koko rata. Otin yhdessä vaiheessa sitten namit käyttöön, mutta tossa stressitilassa sitä ei kyllä syöminen huvittanut. Yritin sitä tsempata koko radan, muttei se toiminut. Yhdessä vaiheessa kanssa mietin että olikohan sillä kova hätä tai jotain. Wiltsu joskus käyttäytyy mielettömän hermostuneesti jos täytyy päästä ulos, mutten tiedä voisiko se olla oikein siitäkään kun sen olin aamulla vienyt ja vielä kävin pikaisesti ennen ALO luokan alkamista, jolloin kanssa treenattiin hetki ulkona, mikä meni vallan mainiosti.

Cecil sai 62/100p., hylätty noita väärin suoritettuja tehtäviä oli vaan ihan liikaa :D
Williamin kanssa revittiin hylätty sillä otin namit käyttöön vaikka ilmeisesti täysin turhaan, kun ei ne sitä kiinnostanut tossa mielentilassa. Hassua on se, että oltais saatu >70p. jos en olisi ottanut nameja käyttöön eli hyväksytty tulos. Hehs.

Paljon onnnnneeaaa vaaaan hieno Sagur 8v! Viisi vuotta se on elämästään meillä viettänyt ja minun elämääni piristänyt.
Oon ollut mielettömän laiska tekemään/antamaan mitään lahjoja tai mitään muitakaan kakkuja ja tilpehöörejä, mutta nyt on ihan _pakko_ kun herralla tuli hieno veteraani-ikä täyteen. Sagur on pysynyt ihanan terveenä koko elämänsä ja toivottavasti tulee pysymään jatkossakin yhtä vetreänä kuin tähänkin mennessä.

Aamulla Terhi tuli Roxyn ja Jedin voimin hakemaan mua, Wiltsua ja Ceciliä Tuusulaan Nuppulinnaan. Matka sujui aika jeessisti! Olimme ensimmäisten joukossa, sinne alkoi tulemaan porukkaa aikalailla ja koiralauma sen kuin kasvoi. Aluksi sen piti olla pentunäytsitreenit, mutta pentuja taisi olla se viisi ja loput olivatkin aikuisia. Koiria taisi olla kaksikymmentä tai enemmän :---D en yhtään enää hahmota. Collieita oli hurjasti, mutta löytyi myös ernuja. Mm yksi isovillakoira, belgianpaimenkoira tervueren, islanninlammaskoira, sheltti, beaglekin taisi jossain vilahtaa ja olikohan vielä muita.

Aluksi koirat saivat vaan hengailla jättimäisellä pihalla. Cecil, tervu ja issikka heti löys yhteisen sävelen ja tsuppailivatkin sitten kolmistaan aika paljon.

Wiltsu + Cecil: leiki mun kans Nata!
Nata: how about no?

Cecil otti vähän damagea.

Sit harjoiteltiin sitä kehäkäyttäytymistä. Oli nartut ja urokset erikseen, tuomarina toimi Kaisa. Koirat kopeloitiin läpi ja ravautettiin ympäri kentää siihen asti että sen tekee oikein. Me Wiltsun kanssa juostiin sitä vähän useamman kerran, kun löytyi liikaa draivia et meinasi lähteä käsistä. Se seisoi kyllä varsin mukavasti! Arto vielä kopeloi sen mun pyynnöstä, kun Wiltsu ei oo silleen niin miehiin tottunut, mut eipä se ollut moksiskaan siitäkään.

Nartuissa Cecil oli kyllä semmoinen persoona että. Musta tuntuu että pentunäyttelyssä se käyttäytyy ihan samalla tavalla ja kiipeää tuomarin syliin :D lopulta neiti sai kasattua itsensä ja keskittyi taas namiin. Hampaiden katsomista ei olla pahemmin harjoiteltu, joten likka vähän väisteli. Kropan kopelointi oli Cessusta jotain niin ihanaa, kuten Wiltsustakin. En ollut varma oliko hihnan päässä ankerias vai koira. Ravaaminen taas sujui varsin mallikkaasti, mistä olin itsekin hyvin yllättynyt kun ei olla sitä treenattu.

Lisää kuvia täällä. Cecilin ja Wiltsun "kehäkuvia" tulossa myöhemmin.

Ens viikolla onkin sit se rallymölli, pitäis käydä Petran kans viel treenaamas ainaki kerran ennen sitä.

Koska nyt on syysloma ja mulla oli myös vapaapäivä töistä mä ajattelin lähteä treenaamaan kun kerrankin oli hyvin aikaa. Mukana oli tällä kertaa vain nuoriso.

Siellä on jotkut hommat menossa eli tarvottiin hetki jossain aivan käsittämättömässä liejussa :D kivat kengät on nyt sit aika pilalla.

Cecil on kerran aikaisemmin ollut Ojangossa. Silloin me tosin vaan leikittiin hurjasti ja käveltiin ympäri kenttää silleen että se hengas mun kanssa. Sen tarkoituksena oli se, että mä oon paras ja kivoin ja mun lähellä kannattaa olla! Silloin penska oli niin väsynyt matkasta ettei oikein mitään voitu tehdä, mutta tällä kertaa sitten voitiin!
Puomit pois siivekkeiden välistä ja sit vaan koira toiselle puolelle ja kutsun sit et juoksee mun luokse hurjan nopeasti siivekkeiden välistä. Otettiin myös takaakiertoja molemmilta puolilta. Muuta en viitsinyt ottaa. Harjoiteltiin vain yhdellä estellä. Ensi kerralla otankin sitten enemmän.

Penskalle piti putki opettaa! Koska olin yksin se ei sujunut niin mallikkaasti aluksi kuin olisi voinut. Koira toiselle puolelle odottamaan ja sit kova piipittäminen putken toisesta päästä. Koska kukaan ei ollut pitelemässä pentua tai estämässä sen kiertoyrityksiä, Cecilhän veti kaikkialta muualta kuin putken läpi. Käänsin selkäni hetkeksi ja huomasin että ooho, pentu vetää putken läpi ihan omatoimisesti. Olin vähän et aika jees! Helpottaa mun hommaa melkoisesti!
Putki alussa.

Putki lopussa. Ens treeneissä vois sit alkaa ottamaan vähän jotain mutkaa ja lähettää itestä pois päin ja mitä kaikkea!

Wiltsun kans mulla ei ollut tarkoituksena treenata A:ta ollenkaan. Muistaakseni ei olla taidettu A:ta koskaan ottaa. Ehkä babyversiota mutten ole varma. Anyways, mä ajattelin et antaa sen nyt olla. Et puomia treenattiin ja nyt se lähtee lujaa ja hyvin ottaa kontaktit. No mä sit kävin äkkiä hakemassa lelun yhdestä nurkasta mihin cecil oli sen jättänyt ja huomaan sit et Wiltsu on kiipeämässä A:lle. Omatoimista menoa, ei hirvittävän fiksua, etenkin kun mä olin käskenyt sen istumaan ja _odottamaan_. No mut ei siinä A:ssa sit ihmeempiä. Ajattelin et sama meno mikä silloin Sagurin kanssa et houkutellaan ylös ja sit menee kauan ennen kuin sen uskaltaa vetää lujaa. Mut eipä sitten. Helpotti tämäkin mun hommaa!

Tuommoista rataa harjoiteltiin. Videoin sellaisen missä toi toisiksi viimeisin aita jäi pois.
Se tuotti eniten ongelmia. Se meni aluksi tosi hyvin ja sit se alkoi rakoilemaan niin että Wiltsu rupes kiertämään mun takaa aidan 5 kohdalla. Olin siis putken ja aidan välissä. Videoin sitten semmoisen missä 4. este on pois.


Lapsoset pääs sitten rellestämään. Mutaisen maaston ansiosta me kaikki kolme oltiin ihan mudassa.

Seuraavan kerran mennäänkin sit aksaamaan Petran kanssa keskiviikkona! Sit on toivottavasti parempi laatuisia kuvia ja videoita kun ei tarvi ton pokkarin kanssa riehua.

Samalla kokoonpanolla käytiin taas treenaamassa. Eli oma lössi + Petra & Taika. Alunperin meidän piti rakentaa hieno rata, kunnes tajusimme että ei jaksa eikä meillä ole mitään kiinnikkeitä eikä se oikein auta jos kasaa ruohoa kyltin päälle jottei tämä lennähtäisi lentoon. Olimme siis ilman!

Cecilin kanssa alettiin ottamaan nyt noita sivulta eteen -> vasemmalta/oikealta sivulle. Samaten seuraten 1, 2, 3 askelta pysähdyksien kera ja sama sitten niin että koira eteen ja sit kävelen taaksepäin 1, 2, 3 askelta niin että jokaisen välin kohdalla koira jää eteen istumaan.

Cecilin kanssa ei ollut ongelmaa, mutta ongelma oli William! Se ei millään ymmärtänyt miksi sen täytyy kiertää minut ympäri. Ei sitten niin millään. Se tietää sanan kierrä, mutta se tarkoittaa jonkin ulkopuolisen kohteen kiertämistä, ei mun selän takaa kiertämistä. Kyllä sitä hetki jankattiin, ennen kuin onnistuttiin, mutta onnistuttiin kuitenkin. Pitää treenata vielä paljon lisää, onneksi on vielä hieman aikaa ennen sitä rallymölliä! Wiltsun kanssa tehtiin rallyssä kutakuinkin noita samoja juttuja mitä Cecilinkin.



Sagurin kanssa otettiin avokylttejä hieman. Noita istu, käännös vasempaan/oikeaan istu. Sit vaan seuruutin ja leikitin.


Wiltsua sit seuruutin ja pyörittelin enemmän. Mut ei enää rallyjuttuja otettu. Mulla olis tähtäimenä päästä kokeisiin tässä talven aikana tai sitten viimeistään keväällä. Pitäis aloittaa tehotreenit, jotta napattaisiin se TK1 toivottavasti sit siinä ensi vuoden puolella jo!

Ongelmia tietenkin on, mutta kyllä me aika alussa ollaa. Wiltsu meinaa jatkuvasti ennakoida tuota maahanmenoa. Ihan perus seuraamisenkin aikana se välillä näyttää siltä että vetäisi maahan. Se rakastaa sitä liikettä. Liikkeestä maahanmeno on Williamille se, mikä monille koirille agilityssa putki on.

Lyhyttä seuraamisvideota, myöhemmin toivottavasti parempaa pätkää. Loppuakohti hieman vinottaa ja palkkaan erheekseni oikeasta kädestä. Mulla on yleensä tapana palkata suusta tai sitten jommasta kummasta kädestä. Musta on kiva vaihdella. Mutta ilmeisesti ton vinottamisen takia nyt pitäis lopettaa se palkkaaminen oikeasta kädestä kokonaan. Mut ei toi pelkkää pahaa ole, vaikka onkin epäsiistin näköistä! Innokkuutta ainakin löytyy herralta jos ei muuta. Ja se on pääasia, sillä innokasta ja motivoitunutta koiraa saa helpommin muovattua. Nyt tietää mikä menee pieleen ja niihin epäkohtiin on helpompi tarttua :)

Oman poppoon ja Petra & Taika kokoonpanon kanssa menimme Norssin hiekkakentälle treeenaamaan rally-tokoa pitkästä aikaa. Cecilhän ei ole kys. lajiin edes tutustunut ja Wiltsun kanssa otettiin sitä viimeksi kai viime kesänä. Mutta, koskaan ei ole liian myöhäistä ja noi kisatkin on ihan kohta! Tän päivän perusteella mä taidan heittää Williamin sittenkin namiluokkaan. Tarkoituksena oli harjoitella Sagurin kanssa AVO-kylttejä, mutta sain tulostettua ALO-kyltit ja 3 ensimmäistä AVO kylttiä kun paperi sitten loppui. Tötsiäkään ei ollut, joten tehtiin semmoisia hiekkakakkuja! Treenattiin sitten sitä alokasluokan rataa mikä me Petran kanssa rakennettiin vaivalla kivistä ja hiekasta.

Radan kokoaminen oli hauskaa, surkuhupaisalla tavalla. Mitään telineitä meillä ei ole, joten heiteltiin sitten kiviä ja hiekkaa lappusten päälle. Mä en ole rataa rakentanut aikoihin eikä ole Petrakaan. Välit laitettiin siis vähän mututuntumalla "khyl tää on ihan riittävä" -meiningillä. No useampaan otteeseen rataa suorittaessa niin ei ollut riittävä, mut toimivahan se silti oli!

Sagurin kans meni ihan ookoosti, otettiin kerran rata läpi ja sit oli Taikan vuoro. Cecil seurasi sitten Taikaa. Cessun kanssa mentiin enemmän tai vähemmän imuttaen koko rata. En ole nyt muuta sen kanssa yrittänytkään tehdä kuin imuttaa sitä silleen että se oikea paikka juurtuu sen kalloon. Yksi iso ongelma mikä paistoi oli se, että sana "ODOTA" oli käsittämättömän vaikea sisäistää. Joo, siis et Cecilistä oli ilmeisesti okei, että jos hän istuu, mutta pyörii maagisesti paikoillaan silleen että näkee mut koko ajan et se olis hyväksyttävää. Ei Cecil, se ei ole. Saat käännellä vain päätäsi, et kroppaasi.
"Ja siinä pysyy" "k.". Heitin hihnankin tossa parin ekan kerran aikana, tuntui toimivan ainakin jotenkin.
Cessusta tää oli ihan mielettömän hauskaa. Kiva kaarrella ja kierrellä ja tehdä kaikkee siippaa.

Tytöstä pientä videomatskua, toi spiraali on väärin tehty, tän siitä saa kun tekee ulkomuistista katsomatta sääntöjä :--D Hienosti se jaksoi :) ihan hyvillä mielin ja itsevarmana siihen rallytokon nakkimölliluokkaan. En mä tiedä kuinka paljon siellä sitten saa syöttää, mut se selvii sitten. Ja onhan tässä aikaa treenata.

Wiltsun kanssa taidettiin ottaa kerran ja sit vaan leikittiin. Alkoi olla niin pimeää jo.


Ihan lopuksi otimme vielä Petran kanssa paikkista. Nuoriso kitisi Sagurin ja Taikan takana kun ne siinä makasivat maassa vierekkäin. Sen jälkeen vielä otin seuraamista, selkeää kehitystä on tapahtunut täykkärissä kun totesin että saksalainen täysikäännös on Sagurille parempi vaihtoehto. Samaten vasemmalle käännöksestä on tullut huomattavasti tiukempi kun vertaa siihen kaareen mitä se vielä muutama kk sitten oli.


Mut joo! Oli varsin kiva treenata rallyakin vaihteeksi. Kiitän Petraa kuvista sekä videosta!

Terhi tuli hakemaan Cecilin isän Roxyn ja veljen Jedin voimin meitä aamulla ja ajoimme sitten Inkeroisiin tapaamaan Anjaa. Hän on Cecilin emän Pinan ja siskon Tatan omistaja.

Cecil oli aivan onnessaan, että pääsi telmimään sisarustensa kanssa. Vielä kivempaa oli, kun Pina-emä tuli fiiliksissä mukaan hääräämään. Kyllä huomaa kehen pennut ovat tulleet :D samanlaisia "jeejeejeekoskemuhunrakastansuajakokomaailmaahaittaaksjoshyppäänsyliinheimiksetsäenäärapsutamua" -koiria. Kyllä Jedikin oli kasvanut hurjasti siitä kuin sen viimeksi näin. Tataa en ollut koskaan nähnyt, sillä on eniten karvaa kolmikosta. Se on myös tavattomasti äidinsä näköinen.

Tavattoman huonolaatuista videota porukoiden telmimisestä.




Pitkäkarvaisena nahkana (pinana) syntynyt tyttönen nimeltä Pina. On se kyllä pätevän näköinen neiti.


Cecilin luonne tiivistettynä yhteen kuvaan. kuvan ottanut terhi

Roxy, Cecil, Jedi, Tata, Pina.

Kiitoksia kovasti Anjalle ja Terhille mahtavasta päivästä!