Maanantaina käytiin paikkaamassa HSKH:lla. Treenit meni kokonaisuudessaan ihan kivasti. Oli pientä pyöritystä, mutta muuten aika suoraviivainen. Mä kuitenkin sekoilin sen radan kanssa ihan 6-0 koko ajan :D Unohdin miten se jatkuu tyylillä alun jälkeen. Siinä oli kolme putkea lähekkäin mitä koira pääsi iloisesti rallattelemaan miten diggaili. Pitkästä aikaa myös otettiin pöytää! Vähän sitä ihmeteltiin et miten tää taas menikään, mut eipä siinä sitten ongelmia ollut. Kepitkin olivat osana rataa, mutta laitettiin niihin verkot, niin minä ja yksi toinen päästiin ottamaan ne.

Tänään oltiin Oreniuksen ohjatuissa. Rata oli aika siisti! Vedettiin luonnollisesti pätkissä. Tuntuu siltä, että hiljalleen kaikki esteet kaatuu ja menee pilalle. Kontaktit nyt kaikki on aivan pskassa kunnossa vaihteeksi ja harmittaa kun ei päästä itsenäisesti niitä edes treenaamaan. Aikaisemmin kohtuu hyvät kontaktit ja ripeä meno on nyt muuttunut semmoiseksi stoppailuksi. En nyt sitten tiedä että mikä siinä on vai onko koira jumissa. Fyssarille toi on nyt joka tapauksessa menossa, että toivottavasti ratkeaa sillä.

Noh anyways! Alku meni hyvin, palkkasin Cecilin pituuden jälkeen. Otettiin se pätkä kahdesti, koska vein ekalla koiran liian pitkälle kolmosta.
Keppien lopusta jatkettiin renkaalle. Mulla oli huono ajatus siinä että miten mä sen hoitaisin ja kokeilinkin sitä, kunnes todettiin että helpommin, nopeemmin ja varmemmin sen sais toisella tavalla, joten kokeiltiin sitten sitä järkevämpää vaihtoehtoa: leijeröidään 15/13 ja mä siirryn vetämään koiraa ulos renkaasta koska kyllä, myös rengas on ruvennut pissimään. Tää sit menikin tosi kivasti, mutta vaati paljon toistoja. Aluks vaan vedin sitä koiraa läpi ja hiljalleen jätin sen kauemmas ja kauemmas, lopulta saatiin ihan mallikas suoritus putkelta asti. Jatkettiin sitten normaalisti eteenpäin.

Tein huonosti 11-12. Mä jotenkin ajattelin että vaihdan puolta tavallaan kahdesti, koska koin sen helpommaksi. Sitä se ei kuitenkaan ollut, joten mua ohjattiin vaan vetämään sitä koiraa siitä välistä ja sit juostais kauheella kiireellä loppu pätkä. Tää meni sit tosi kivasti 11-15. Tehtiin pariin otteeseen ja hyvin meni joka kerta, mutta olisin tietenkin voinut itse ohjata selkeämmin ja painaa nopeemmin eteenpän.

Loppupätkä meni aluks loistavasti! Irtos hyvin 17:sta putkeen ja itse kävin näyttämässä putken suulla et mihin mennään ja pyöriteltiin loppurata (22 ja 23 ei ollut ollenkaan radalla). Sit kokeiltiin uusiks, mutta näemmä alku oli ihan moukan tuuria :D
Olin liian kaukana putken sivusta eli olin täysin tiellä +

vedin väärällä kädellä koiraa eli stoppaus. Mulle näytettiin miten se tehtiin ja kokeiltiin. Tässä olikin paljon enemmän järkeä, mutta meinasin koko ajan vetää koiraa väärällä kädellä putkesta. Sit nopeuden vuoksi vielä kokeiltiin valssia esteelle 20, kun aikaisemmin vaan heitin sen siitä. Mä olin itse siinä niin jäinen, mut ehkä se siitä muuttuu sulavammaksi kun sitä toistaa tarpeeksi monta kertaa.

c. Anna Orenius
14. pituus oli rengas. 9/25 oli aita ja 20 muuri
Jepujee semmosta rataa. Kaikki tuntui vaan hajoavan käsiin aluksi. Puomi tuntui vaikealta enkä edes ymmärtänyt että missä universumissa nyt on puomista tullut ongelma. Siis ihan oikeasti mitä ihmettä :D? Kontaktit on just ollu Cecilistä kivoja, kun niistä saa hurjasti palkkaa. Nyt se jänskätti älyttömästi puomia ja veti sen niin hitaasti kuin voi vaan vetää.

Cecil myös meni aivan _alituisesti_ 4. esteelle eli putkeen vaikka piti mennä 8. eli pituudelle. Huusin sitä mun käteen mutta silti se aina oli menossa selän taakse. Kyllähän se käteen aina tuli, mutta käväsi ainakin jollain tasolla selän takana. Toki koiran hypätessä aidan takaa sillä on suora linja putkelle, mutta ohjausta pitäisi silti vähän kuunnella. Muutaman kerran toistettiin sitä että otan sen haltuun siihen eteen ja jatkettiin sitten vain eteenpäin, sillä Cecil oli tavattoman paineistunut siitä "mene pituudelle älä mene putkeen" koska toistettiin sitä ihan rehellisesti yli 20 kertaa ja mulla alkoi aivot sulamaan. Siitä ei vaan tullut mitään ja haluttiin kuitenkin penskalle joku kiva pätkä. Juhaltakin tuli palautetta, että on se kumma kun koira ei tule siihen valssiin. Mä annoin niin selkeitä ohjeita siihen että mistä tullaan ja silti joka kerta putkeen. Et hirveesti pitää sitä treenata et siihen kans tullaan. Harmi kun itsenäinen treenaaminen jää vähän tauolle kun esteet on viety ulkoa pois. Ollaanhan me treenattu, aivan järisyttävästi, mut ei näemmä sit tarpeeksi tai jotain, en edes tiedä. No eipä voi kyllä tosiaankaan mitään ja jatkettiin sitten vain eteenpäin ja niissä saatiin ihan ok pätkää. Paljon jätettiin kyllä välistä ja edettiin hullulla vauhdilla vaan vaikeat kohdat yli kun Sössö oli ihan angst.

Tehtiin sitten pätkää 10-13 ja 22-27. Oli kiva saada loppuun onnistuneita pätkiä!

Käytiin kuvailemassa vähän auringonlaskua. Eipä ehditty kauaa olemaan niin johan oli synkkää. Päivät sen kuin lyhenee lyhenemistään.

Neljä keskimmäistä c. Riitta K.

Voi tätä onnistumisen määrää! Kävästiin taas ohjatuissa perjantaina, rataa tehtiin pätkissä ja tuntui menevän todella mainiosti!

Päästiin aika muikeesti A:lle asti, mutta pussi oli todella hidas. Välistäveto oli jotenkin myöhässä jatkuvasti, Cecil ehti kutosen jälkeen todella pitkälle ja olin itse armottoman myöhässä. Lähdin sitten tekemään (muistaakseni) pakkovalssia seiskalla ja Cecil irtosi tosi kivasti kasille sen aikaa kun tein persjättöä. Kepit jätettiin väliin ja jatkettiin sitten kympiltä.

Keinulla taas joku ihan ihme ongelma. Ehkä jatkossa jätetään keinu kokonaan pois radalta ja tehotreenataan sitä (näemmä pussi on nykyisin kans niin hidas että sitä täytyy myös, ja sit se rengas kun sekin on alkanut kusemaan...). Aikaisemmin toiminut vallan loistavasti, nyt viime treeneissä ja tän viikon ohjatuissa se on kussut urakalla. Kielsi, hidasteli, stoppaili, panikoi.

14-16 oli jännät. Aluksi kokeilin heittää koiran oikealla kädellä ja se onnistuikin pariin otteeseen. Siinä sitten pieni pyörähdys ja hirveellä vauhdilla eteenpäin. Putkelle ei meinattu oikein päästä, koira luki persjättönä omien mokieni takia. Otettiin sitten muutaman kerran uusiksi, mutta ei enää toiminutkaan. Mun liike töksähteli viidellätoista eikä koira enää hypännyt sitä kun tultiin vauhdilla ja sit vaan töks.
Kokeiltiin tavattoman monta kertaa, mutta se sit jumahti siihen. Ehdotettiin, että voisin vaan heittää sen vasemmalla kädellä ja vetää sitten kuudelletoista. Eli koira kiertäisikin sitten sen toisen siivekkeen. Tää sitten toimikin paljon paremmin! Cecilille se oli niin reilusti helpompaa ja mäkin nyt jaksoin luottaa siihen että se ottaa sen kuudentoista ja menee seittemälletoista. Vaikka aluksi mietin että vetääköhän se 16 ohi ja hakeekohan se sitä 17 itse kun itse suksin jo hirveällä kiireellä esteelle 18 ohjaamaan tulevaa päällejuoksua. Päällejuoksu onnistui silleen ja silleen. Kuten aijemmin todettu, että koira luki persjättönä omien mokieni takia eikä päästy putkelle asti millään. Otin lelun käteen ja vedettiin koko 14-18 pätkä ja palkkasin sitä toivottuun kohtaan. Siihen olikin hyvä jättää!

Siis mitähän ihmettä on tapahtunut? Myöntääkö joku blogimme lukija treenanneensa Ceciliä mun selän takana?

Meillä on ollut kepeillä aivan mielettömiä ongelmia ihan alusta alkaen. Sit kun on tullut onnistumisia niin sitten harpotaankin kilometreillä taaksepäin ja kaikki on taas ihan levällään. Miljoonia erilaisia opetustapojakin olen käyttänyt. Sisäänmenoja naksutellut eri kulmista, kaksi keppiä kerrallaan, kädellä vetämistä, kujakeppejä, vinokepit ja mitä kaikkea. Sit kävi niin, että mua alkoi aina rasittamaan aivan älyttömästi, rasitus tarttui koiraan, sit ei ainakaan ole kiva tehdä. Siksi oikeastaan oon jättänytkin keppien tehotreenin kun mulla aivot muuttuu muussiksi heti kun kuulenkin sanan "kepit".

Viime ohjatuissa sit tehtiin verkoilla muutamia kertoja. Cecil teki verkoilla kepit aika mallikkaasti. Mallikkaammin mitä normaalisti.
Nyt sitten kävästiin Riitan kanssa Ojangossa treenaamassa itsenäisesti ja likka veti kuusi keppiä, siis kuusi keppiä ihan silleen tosta vaan. Pari kertaa epäonnistui sisäänmenot, mut sit kun se sai mentyä niin sit sitä jo mentiin. Sisäänmenoja pitää kyllä naksutella älyttömästi lisää, kun sisäänmenot kusi jo ihan helpoimmassa mahdollisessa, mutta no ei siinä. Toivo heräsi!

Muuten ollaan vaan ihmetelty koko viikko, lenkkeilty kaatosateessa ja nautittu mutaisuudesta. Tai no Cecil on.

Ja postaus tulee vasta nytten! Noh, ei sille voi mitään että olen hieman kipeänä ja täten nukkunut aika voimakkaasti yli 80% koko päivästä. Anyways, hienolle merlepojalle ja sisaruksille hurjan paljon onnea!

Päästiin Agility akatemian (Orenius) valmennusryhmään. Tänään oli eka treenipäivä! Juha Oreniusta paikkasi tänään Janne Toivola! Vähän kyllä jännitti kun muut ryhmässä olivat reilusti meitä edellä, kaksi kisaa jo kolmosissa ja mitä kaikkea :D Valmennuskurssilla tehdään rataa, me tehdään pätkissä. Olin ilmoittautumisessa jo sanonut, että rengas on heikoilla ja kepit aika alussa. Koiralle on näytettävä kepit voimakkaasti ja ohjattava sitä mikäli ei ole verkkoja eikä itse vielä hahmota, kun niin vähän ollaan otettu. Onneksi tämä ei ollut este ja päästiin mukaan.

Radalla oli hieman yli 20 estettä. Tutustuttiin rataan ihan normaalisti, kyselin Toivolalta neuvoja joidenkin kohtien suorittamiseen, sillä en itse hahmota vielä(kään) rataa kokonaisuutena; missä mun pitäis olla, missä koira ponnistaa, mihin se laskeutuu, ja mitä väliä näillä kaikilla asioilla on suhteessa toisiinsa? Vastaus on paljon, mutta en vaan osaa vielä nähdä radalla tapahtuvien asioiden syy-seurauksia. Piirsin vain ne, mitä Cecilin kanssa saatiin aikaiseksi, miinus noi kepit. Rata jatkui vielä jotenkin, mutta muisti pätkii.

Tehtiin muutaman kerran pätkää 1-3. Putki oli aikamoisena houkuttimena ja vielä aika lähellä! Kakkoselta kolmoselle kannatti tehdä päällejuoksu. Kepeille ei jatkettu luonnollisestikaan kun ei niitä osata, mutta meidän piti jatkaa sinne päin, ikään kuin oltais sinne seuraavaksi suuntaamassa. Olin niin tasan sata varma, että putki vetää Ceciliä itseensä. Keskityin täysillä kuitenkin siihen ajoissa kääntymiseen ja päästin sihahduksen hypyn jälkeen. Cecil kääntyi hienosti jo ilmassa, jatkettiin kolmoselle, päällejuoksua aloiteltiin, mutta sit mä otinkin jostain syystä askeleen taaksepäin ja niin olin jäänyt koiran taakse.

No ei siinä! Uudelleen vaan! Toivola jo totesi sen, että Cecil ainakin hakee sen kolmosen, että se on niinku jo ihan kiva. Kyllä me aina tässä onnistuttiin, mutta jos oltais jatkamassa kepeille ihan oikeasti, niin koiralle se olisi tuottanut aikamoisen haasteen, sillä sen sijaan että oltais viilletty siivekettä, niin olin ajautunut aika taakse (tai koiran taakse) joten tekeminen jäätyy ja siitä onkin vaikeampi jatkaa. Lopulta päästiin tosi kivasti tekemään se ja siihen oli hyvä jättää noiden hinkkaaminen. Tuli kyllä ihan mielettömän hyvä mieli kun saatiin toi tehtyä ihan mallikkaasti lopulta.

Keppien lopun kohdalta koitin lähettää koiran takaakiertoon esteelle. Olin niin varma, että tämä onnistuisi, mutta ei. Ei onnistunut kertaakaan. Koira lähti vauhdikkaasti, mutta veti joka ikinen kerta esteen edessä uukkarin. En saanut sitä kunnolla kiertämään esteen taakse. No sit kun lähdin lähemmäksi niin ei mulla ollut enää toivoakaan saada persjättö aikaiseksi renkaalla.

Muutenhan toi meni sutjakkaasti. Vedin sellaisen ympyrän seiskalla ja siitä kiirehdittiin A:lle. Kahdesti otin välistä vedon vaikkei olisi ollut tarpeen sillä ekallakin meni. Keinua jostain syystä Cessu jännitti, mutta hyvinhän se meni lopulta. Sit toinen virhearvio. Ajattelin että aivan sairaan helppo toi kuolleeseen kulmaan lähettäminen. Ollaan treenattu niin älyttömästi putkia eri kulmista, läheltä, kaukaa, monen aidan takaa, irtoamista ties minne etcetc et kai se nyt sinne menee. No ei menny! Se vaan lähti kiertämään koko putkea ja meni väärästä päästä sisälle, kahdesti. Hirveän lähelle ei voi mennä, kun sitten en taas ehdi renkaalle kyllä tuhannessa vuodessakaan. Virhearvio nro. 3, kyl mä ehdin.

Semmoista kommenttia tuli, että kiva alku. Lisää itsevarmuutta niin koiralle ja ohjaajalle niin hyvä tulee! Mun pitäis olla aktiivisempi. Mitä yleensä olen, mutta nyt jostain syystä jännitti tai jotain niin paljon että olin aika hiljaa radalla, mikä on hyvin epätyypillistä, sillä yleensä olen meilkein jatkuvasti äänessä. Mutta jospa ensi viikolla paremmin!

Reissattiin Riitan kanssa Kirkkonummelle KKK:n agiepiksiin aamulla. Cecilillä oli kaks starttia ja kisat meni kokonaisuudessaan ihan mukavasti kaikesta huolimatta. Ekalta tuli 5 ja tokalta 10, oltiin neljänsiä. Ajat päivitän myöhemmin, sillä mulla ei ole niistä mitään aavistusta. Tuomarina oli Tiia Söderholm.

Unohdin jo ekan putken kohdalla että mitä pitäisi tehdä. Ja se näkyy videolla :D Meinasin tehdä persjätön jo siinä, mutta muistinkin ettei se nyt tässä ollut alkuperäisenä plääninä.

Virhe tuli mun omasta ohjausmokasta ja saman virheen toistin vielä uudelleen toisella startilla. Ohjasin ihan kummallisesti tai pikemminkin jätin ohjaamatta. Tokan toinen femma tuli putkikiellosta, kun katsoin koiran lähteneen putkelle, mutten keskittynyt tarpeeksi jännityksissäni, niin aloittelin jo seuraavaa liikettä ennen kuin koira oli putkessa niin pipariksihan se sitten meni ja kielto tuli.

Kaikkien kaikkiaan jäi tosi mahtava fiilis! Koira oli nopea ja toka startti meni reilusti nopeammin vaikka virheitä tulikin enemmän! Huimaa kehitystä on myös tapahtunut viimemölleihin! Kontaktit menee jo paljon nopeammin, varmemmin ja paremmin (hakee niihin paremmin, puomille ei tarvitse tukea) :)

Oli kyllä piristävää kun palkintojen jaossa tuomarin kätellessä tuli kommenttia että hienosti meni, harmi se yks kohta mikä kaatoi sitten kaiken. Ja olihan se harmi! Suurempi harmi oli se, etten tajunnut jotenkaan siinä tilanteessa jäädä hinkkaamaan sitä että se menisi oikein. Onneksi sen voi liittää vaikka osaksi seuraavaa treenirataa ja miettiä sitten että miten päin mun pitäisi ollakaan jotta koira ymmärtäisi mitä siltä toivon.

Kuvista sekä videoinnista kiitos Riitta Kekkonen vaikka noissa mun vesileima näkyykin!

Pitkästä aikaa oli tosi hyvät treenit tällä vikolla! Eilen treenailtiin Riitan kanssa aavistuksen verran tokoa ja tänään oli aksaa vuorossa. Matkalla satoi aivan kaatamalla ja meinattiinkin melkein kääntyä takaisin, mutta ajateltiin että ehkä se siitä sitten hellittää. Mitään rataa en jaksanut alkaa rakentamaan, vaan pidettiin pieni ajatusriihi että mitäs sitä keksisi Ceclin päänmenoksi.

Ihan hyvinhän se loppupeleissä meni! Olin välillä auttamattoman myöhässä ja hämy-A tuotti vaikeuksia, mutta onneksi penska ei hairahtanut sinne asti.

+ Olin pari viikkoa sitten tilannut Siniltä pari avaimenperää Cecilistä. Aksa-versio on kyllä ikävä kyllä napsahtanut poikki, mutta sen onneksi saa helposti korjattua kunhan keksisin liiman jostain.