Voi tätä onnistumisen määrää! Kävästiin taas ohjatuissa perjantaina, rataa tehtiin pätkissä ja tuntui menevän todella mainiosti!

Päästiin aika muikeesti A:lle asti, mutta pussi oli todella hidas. Välistäveto oli jotenkin myöhässä jatkuvasti, Cecil ehti kutosen jälkeen todella pitkälle ja olin itse armottoman myöhässä. Lähdin sitten tekemään (muistaakseni) pakkovalssia seiskalla ja Cecil irtosi tosi kivasti kasille sen aikaa kun tein persjättöä. Kepit jätettiin väliin ja jatkettiin sitten kympiltä.

Keinulla taas joku ihan ihme ongelma. Ehkä jatkossa jätetään keinu kokonaan pois radalta ja tehotreenataan sitä (näemmä pussi on nykyisin kans niin hidas että sitä täytyy myös, ja sit se rengas kun sekin on alkanut kusemaan...). Aikaisemmin toiminut vallan loistavasti, nyt viime treeneissä ja tän viikon ohjatuissa se on kussut urakalla. Kielsi, hidasteli, stoppaili, panikoi.

14-16 oli jännät. Aluksi kokeilin heittää koiran oikealla kädellä ja se onnistuikin pariin otteeseen. Siinä sitten pieni pyörähdys ja hirveellä vauhdilla eteenpäin. Putkelle ei meinattu oikein päästä, koira luki persjättönä omien mokieni takia. Otettiin sitten muutaman kerran uusiksi, mutta ei enää toiminutkaan. Mun liike töksähteli viidellätoista eikä koira enää hypännyt sitä kun tultiin vauhdilla ja sit vaan töks.
Kokeiltiin tavattoman monta kertaa, mutta se sit jumahti siihen. Ehdotettiin, että voisin vaan heittää sen vasemmalla kädellä ja vetää sitten kuudelletoista. Eli koira kiertäisikin sitten sen toisen siivekkeen. Tää sitten toimikin paljon paremmin! Cecilille se oli niin reilusti helpompaa ja mäkin nyt jaksoin luottaa siihen että se ottaa sen kuudentoista ja menee seittemälletoista. Vaikka aluksi mietin että vetääköhän se 16 ohi ja hakeekohan se sitä 17 itse kun itse suksin jo hirveällä kiireellä esteelle 18 ohjaamaan tulevaa päällejuoksua. Päällejuoksu onnistui silleen ja silleen. Kuten aijemmin todettu, että koira luki persjättönä omien mokieni takia eikä päästy putkelle asti millään. Otin lelun käteen ja vedettiin koko 14-18 pätkä ja palkkasin sitä toivottuun kohtaan. Siihen olikin hyvä jättää!

Siis mitähän ihmettä on tapahtunut? Myöntääkö joku blogimme lukija treenanneensa Ceciliä mun selän takana?

Meillä on ollut kepeillä aivan mielettömiä ongelmia ihan alusta alkaen. Sit kun on tullut onnistumisia niin sitten harpotaankin kilometreillä taaksepäin ja kaikki on taas ihan levällään. Miljoonia erilaisia opetustapojakin olen käyttänyt. Sisäänmenoja naksutellut eri kulmista, kaksi keppiä kerrallaan, kädellä vetämistä, kujakeppejä, vinokepit ja mitä kaikkea. Sit kävi niin, että mua alkoi aina rasittamaan aivan älyttömästi, rasitus tarttui koiraan, sit ei ainakaan ole kiva tehdä. Siksi oikeastaan oon jättänytkin keppien tehotreenin kun mulla aivot muuttuu muussiksi heti kun kuulenkin sanan "kepit".

Viime ohjatuissa sit tehtiin verkoilla muutamia kertoja. Cecil teki verkoilla kepit aika mallikkaasti. Mallikkaammin mitä normaalisti.
Nyt sitten kävästiin Riitan kanssa Ojangossa treenaamassa itsenäisesti ja likka veti kuusi keppiä, siis kuusi keppiä ihan silleen tosta vaan. Pari kertaa epäonnistui sisäänmenot, mut sit kun se sai mentyä niin sit sitä jo mentiin. Sisäänmenoja pitää kyllä naksutella älyttömästi lisää, kun sisäänmenot kusi jo ihan helpoimmassa mahdollisessa, mutta no ei siinä. Toivo heräsi!

Muuten ollaan vaan ihmetelty koko viikko, lenkkeilty kaatosateessa ja nautittu mutaisuudesta. Tai no Cecil on.

Ja postaus tulee vasta nytten! Noh, ei sille voi mitään että olen hieman kipeänä ja täten nukkunut aika voimakkaasti yli 80% koko päivästä. Anyways, hienolle merlepojalle ja sisaruksille hurjan paljon onnea!

Päästiin Agility akatemian (Orenius) valmennusryhmään. Tänään oli eka treenipäivä! Juha Oreniusta paikkasi tänään Janne Toivola! Vähän kyllä jännitti kun muut ryhmässä olivat reilusti meitä edellä, kaksi kisaa jo kolmosissa ja mitä kaikkea :D Valmennuskurssilla tehdään rataa, me tehdään pätkissä. Olin ilmoittautumisessa jo sanonut, että rengas on heikoilla ja kepit aika alussa. Koiralle on näytettävä kepit voimakkaasti ja ohjattava sitä mikäli ei ole verkkoja eikä itse vielä hahmota, kun niin vähän ollaan otettu. Onneksi tämä ei ollut este ja päästiin mukaan.

Radalla oli hieman yli 20 estettä. Tutustuttiin rataan ihan normaalisti, kyselin Toivolalta neuvoja joidenkin kohtien suorittamiseen, sillä en itse hahmota vielä(kään) rataa kokonaisuutena; missä mun pitäis olla, missä koira ponnistaa, mihin se laskeutuu, ja mitä väliä näillä kaikilla asioilla on suhteessa toisiinsa? Vastaus on paljon, mutta en vaan osaa vielä nähdä radalla tapahtuvien asioiden syy-seurauksia. Piirsin vain ne, mitä Cecilin kanssa saatiin aikaiseksi, miinus noi kepit. Rata jatkui vielä jotenkin, mutta muisti pätkii.

Tehtiin muutaman kerran pätkää 1-3. Putki oli aikamoisena houkuttimena ja vielä aika lähellä! Kakkoselta kolmoselle kannatti tehdä päällejuoksu. Kepeille ei jatkettu luonnollisestikaan kun ei niitä osata, mutta meidän piti jatkaa sinne päin, ikään kuin oltais sinne seuraavaksi suuntaamassa. Olin niin tasan sata varma, että putki vetää Ceciliä itseensä. Keskityin täysillä kuitenkin siihen ajoissa kääntymiseen ja päästin sihahduksen hypyn jälkeen. Cecil kääntyi hienosti jo ilmassa, jatkettiin kolmoselle, päällejuoksua aloiteltiin, mutta sit mä otinkin jostain syystä askeleen taaksepäin ja niin olin jäänyt koiran taakse.

No ei siinä! Uudelleen vaan! Toivola jo totesi sen, että Cecil ainakin hakee sen kolmosen, että se on niinku jo ihan kiva. Kyllä me aina tässä onnistuttiin, mutta jos oltais jatkamassa kepeille ihan oikeasti, niin koiralle se olisi tuottanut aikamoisen haasteen, sillä sen sijaan että oltais viilletty siivekettä, niin olin ajautunut aika taakse (tai koiran taakse) joten tekeminen jäätyy ja siitä onkin vaikeampi jatkaa. Lopulta päästiin tosi kivasti tekemään se ja siihen oli hyvä jättää noiden hinkkaaminen. Tuli kyllä ihan mielettömän hyvä mieli kun saatiin toi tehtyä ihan mallikkaasti lopulta.

Keppien lopun kohdalta koitin lähettää koiran takaakiertoon esteelle. Olin niin varma, että tämä onnistuisi, mutta ei. Ei onnistunut kertaakaan. Koira lähti vauhdikkaasti, mutta veti joka ikinen kerta esteen edessä uukkarin. En saanut sitä kunnolla kiertämään esteen taakse. No sit kun lähdin lähemmäksi niin ei mulla ollut enää toivoakaan saada persjättö aikaiseksi renkaalla.

Muutenhan toi meni sutjakkaasti. Vedin sellaisen ympyrän seiskalla ja siitä kiirehdittiin A:lle. Kahdesti otin välistä vedon vaikkei olisi ollut tarpeen sillä ekallakin meni. Keinua jostain syystä Cessu jännitti, mutta hyvinhän se meni lopulta. Sit toinen virhearvio. Ajattelin että aivan sairaan helppo toi kuolleeseen kulmaan lähettäminen. Ollaan treenattu niin älyttömästi putkia eri kulmista, läheltä, kaukaa, monen aidan takaa, irtoamista ties minne etcetc et kai se nyt sinne menee. No ei menny! Se vaan lähti kiertämään koko putkea ja meni väärästä päästä sisälle, kahdesti. Hirveän lähelle ei voi mennä, kun sitten en taas ehdi renkaalle kyllä tuhannessa vuodessakaan. Virhearvio nro. 3, kyl mä ehdin.

Semmoista kommenttia tuli, että kiva alku. Lisää itsevarmuutta niin koiralle ja ohjaajalle niin hyvä tulee! Mun pitäis olla aktiivisempi. Mitä yleensä olen, mutta nyt jostain syystä jännitti tai jotain niin paljon että olin aika hiljaa radalla, mikä on hyvin epätyypillistä, sillä yleensä olen meilkein jatkuvasti äänessä. Mutta jospa ensi viikolla paremmin!

Reissattiin Riitan kanssa Kirkkonummelle KKK:n agiepiksiin aamulla. Cecilillä oli kaks starttia ja kisat meni kokonaisuudessaan ihan mukavasti kaikesta huolimatta. Ekalta tuli 5 ja tokalta 10, oltiin neljänsiä. Ajat päivitän myöhemmin, sillä mulla ei ole niistä mitään aavistusta. Tuomarina oli Tiia Söderholm.

Unohdin jo ekan putken kohdalla että mitä pitäisi tehdä. Ja se näkyy videolla :D Meinasin tehdä persjätön jo siinä, mutta muistinkin ettei se nyt tässä ollut alkuperäisenä plääninä.

Virhe tuli mun omasta ohjausmokasta ja saman virheen toistin vielä uudelleen toisella startilla. Ohjasin ihan kummallisesti tai pikemminkin jätin ohjaamatta. Tokan toinen femma tuli putkikiellosta, kun katsoin koiran lähteneen putkelle, mutten keskittynyt tarpeeksi jännityksissäni, niin aloittelin jo seuraavaa liikettä ennen kuin koira oli putkessa niin pipariksihan se sitten meni ja kielto tuli.

Kaikkien kaikkiaan jäi tosi mahtava fiilis! Koira oli nopea ja toka startti meni reilusti nopeammin vaikka virheitä tulikin enemmän! Huimaa kehitystä on myös tapahtunut viimemölleihin! Kontaktit menee jo paljon nopeammin, varmemmin ja paremmin (hakee niihin paremmin, puomille ei tarvitse tukea) :)

Oli kyllä piristävää kun palkintojen jaossa tuomarin kätellessä tuli kommenttia että hienosti meni, harmi se yks kohta mikä kaatoi sitten kaiken. Ja olihan se harmi! Suurempi harmi oli se, etten tajunnut jotenkaan siinä tilanteessa jäädä hinkkaamaan sitä että se menisi oikein. Onneksi sen voi liittää vaikka osaksi seuraavaa treenirataa ja miettiä sitten että miten päin mun pitäisi ollakaan jotta koira ymmärtäisi mitä siltä toivon.

Kuvista sekä videoinnista kiitos Riitta Kekkonen vaikka noissa mun vesileima näkyykin!

Pitkästä aikaa oli tosi hyvät treenit tällä vikolla! Eilen treenailtiin Riitan kanssa aavistuksen verran tokoa ja tänään oli aksaa vuorossa. Matkalla satoi aivan kaatamalla ja meinattiinkin melkein kääntyä takaisin, mutta ajateltiin että ehkä se siitä sitten hellittää. Mitään rataa en jaksanut alkaa rakentamaan, vaan pidettiin pieni ajatusriihi että mitäs sitä keksisi Ceclin päänmenoksi.

Ihan hyvinhän se loppupeleissä meni! Olin välillä auttamattoman myöhässä ja hämy-A tuotti vaikeuksia, mutta onneksi penska ei hairahtanut sinne asti.

+ Olin pari viikkoa sitten tilannut Siniltä pari avaimenperää Cecilistä. Aksa-versio on kyllä ikävä kyllä napsahtanut poikki, mutta sen onneksi saa helposti korjattua kunhan keksisin liiman jostain.

Käytiin trikkien kera Viikissä lenkkeilemässä. Sagurista otettiin samalla 9v posekuva ja Cecilistä kasvukuvaa! Herra näyttää upealta vaikka itse sanonkin. Tuli jostain syystä kauhea kehäkuume, kun papparainen näyttää yllättävän hyvältä!

click