Oltiin tänään Cecilin kanssa tehisläisen koutsaamissa treeneissä. Pitkästä aikaa piti kokea julkisilla liikkumisen inhotus, sillä autoni on (taas vaihteeksi) huollossa ja palautuu kotiin vasta maanantaina. Eipä siinä, sunnuntaiaikataulut ja sitä rataa mutta ei 15min automatkaan mennyt sen enempää kuin 1h 48min julkisilla :D

Saara Kattainen oli koutsaamassa. Tehtiin tehisläisten viimekuun rataa, jonka Karstunen on tehnyt. Koutsi oli kanssa tuomaroimassa meidän ekoja möllejä ja jopa muisti Cecilin! Muistan kun hän totesi meille että kiva nähdä collie joka tekee täysin hiljaisena rataa. Nyt tää pisti ainakin mua vähän hymyilyttämään kun muistin tämän kommentin muutaman kuukauden takaa. Cecil on joku pari kuukautta alkanut ääntelemään kentällä aika voimakkaastikin kun intoa on tullut lisää.

Alku meni kivasti! Päätin vaan pyöriä tieni kakkosesta kolmoseen ja päästiinkin puomin loppuun asti missä päätin palkata. Päällejuoksu toimi paremmin kuin pariin treeniin, mutten tajunnut hirveästi jarrutella ennen puomia, joten kaarros kutoselta seiskalle oli laaja. C tuli kontaktille vähän puomin sivusta, ottaen kontaktit anyway, mutta aika hilkulla oli huti vetäminen.

Hinkattiin pienen iäisyyden pätkää 17-21. Halusin pitäytyä koko ajan samalla puolella, mutten saanut Ceciliä mitenkään käännettyä ajoissa tai vedettyä esteelle. Olin edennyt itse liian keskelle, jolloin luonnollisesti kaikki toivo on mennyttä :D Kokeiltiin sitten toiselta puolelta leikkaamalla, mutta se oli ihan tismalleen samanlainen farssi. Jonkinlainen onnistuminen saatiin johonkin kohtaan ja sitten vaan palkkasin muutamaan otteeseen siihen, että Sössö juoksee palkalle esteeltä 20 mun luokse.

Loppurata olikin aika suoraviivainen! Jäi hyvät fiilingit! Ens viikolla jatkuu taas Oreniukset ja ens viikonloppuna on taas möllikisojen aika :)!

Linkitä blogisi!

Olen päättänyt vihdoin ja viimein kasata linkkilistaa joko tuohon sivupalkkiin tai tuonne yläpalkkiin erillisen linkin taakse! Teen myös 25.1.2014 postauksen muutamasta lempiblogistani.

Ehtoina on, että blogi on koirablogi. Saa olla messissä muitakin eläimiä, valokuvausta, personal lifea mitä ikinä, mutta pääpainona koirat, sillä etsin itselleni mielenkiintoista seurattavaa. Eikä tarvitse ujostella sitä, että mihin lajiin se keskittyy vai keskittyykö mihinkään! Lava on täysin teidän.

Erinomaista joulua kaikille näin jälkikäteen! Vietin joulun suurimmaksi osaksi töissä, mutta onneksi minun ei ihan yksin tarvinnut olla, sillä tonttutyttö-Cecil roikkui jouluaattona ja aaton aattona mulla mukana. Sössö vietti suurimman osan ajasta sohvalla nukkuen ja työkavereiden sylissä rapsuteltavana.

Suomen aktiivisin työntekijä! Vietin 23-26 pv äidilläni, joten saatiin nauttia kanssa ihanan Wipettimen seurasta! Wipun onnellisuus ei kuitenkaan vetänyt vertojaan Spidi-kissan onnellisuudelle! Spidi on aina ollut Cecilin yksi parhaimpia kavereita, nytkin ne köllöttelivät vierekkäin koko joulun puskemalla toisiaan.

Blogin ulkoasu muuttui aika radikaalisti! Mitä mieltä olette :)? Muutamia teknisiä ongelmia vielä löytyy, aluksi kaikki toimi ihan kivasti, mutta nyt linkit eivät enää jostain syystä toimi. Näihin on tulossa korjauksia pian!

Tavoitteita, menneitä ja tulevia

Sagurin tavoitteet 2013
Startattaisiin rally-tokon AVO
ALO kokeisiin vaan uudelleen
Pari kertaa pyörähdettäisiin veteranikehässä
Pysytään vetreinä ja virkeinä!

Näistä ei oikein mikään muu toteutunut kuin vetreinä ja virkeinä pysyminen. Rally-tokokisoja unohdin katsoa ja silloin kun muistin ne olivat todella kaukana. Tokomasennus on ollut enemmän tai vähemmän koko vuoden eikä rahaa oikein irronnut näyttelyihin.

Sagurin tavoitteet 2014
RTK2
Muutamat mätsärit
Muutamat veteraanikehät

Williamin tavoitteet 2013
Startattaisiin möllitokot
... ja mölliagit
Vahvistetaan ALO-liikkeitä entisestään
Agikurssille vihdoin ja viimein
Juostaan hieman kehissä
Hankitaan lisää itsevarmuutta Wiltsulle

Startattiin möllitokot. Yhdet käytiin ja se oli aikamoinen farssi. W ei vaan ole valmis keskittymään sillä tavoin tapahtumissa. Mölliageista en uskalla haaveillakaan ja koko agin treenaaminen on Wiltsulta enemmän tai vähemmän ohi. ALO-liikkeitä kyllä vahvistettiin ja opeteltiin myös hieman AVO-liikkeitä. Agikurssille ei Wiltsun kanssa päästy. Juostiin kyllä hieman kehissä! Käytiin kai yhdessä näyttelyssä ja muutamissa mätsäreissä. Huonon kesän jälkeen W hieman rauhoittui ja sai kuin saikin kerättyä itsevarmuutta.

Williamin tavoitteet 2014
Williamin siirtäminen äitini nimiin
Rauhoittuminen, kypsyminen, itsevarmuutta vieläkin enemmän
Psykosomaattisten oireiden väheneminen
Erilaisten turhien temppujen opettelu (W rakastaa näitä ja piristää huomattavasti normaalia arkea, mutsi kanssa tykkää näitä sille opettaa)
Hieman kehäkettuilua


Cecilin tavoitteet 2013
Kasvetaan kunnon koirakansalaisiksi
Käydään mahdollisesti kerran näyttelyssä
Mätsäreissä ainakin parissa
Tokon ALO liikkeet varmaksi
Virallisiin toko kisoihin

Cecilistä kasvoi aika hieno koirakansalainen ja kerran jopa käytiin näyttelyssä! Mätsäreissäkin käytiin parissa, ALO liikkeet saatiin valmiiksi ja tokokisoissakin käytiin. Kaikki tavallaan täytettiin, muttei ihan niin kuin olin toivonut. Koevarmuus koiralta puuttuu, eli liikkeet ovat epävarmat loppujen lopuksi, vaikka treeneissä meneekin hyvin.

Cecilin tavoitteet 2014
TK1 ja AVO-korkkaus
Agilitykisojen korkkaus
Yhdet näyttelyt
Ehkä pari mätsäriä
Jäljestämiseen ja paimennukseen paneutuminen


Mutta katsotaan nyt sitten miten käy!

Ohjatuissa aksoissa on mennyt ihan kivasti! Viime viikon treeneissä me keskityttiin lähinnä pieniin pätkiin, sillä olin viime viikon maanantaina onnistunut liukastumaan ja telomaan oikean polveni nyt sitten kolmannen kerran. Minulle laitettiin 9 tikkiä jotka poistettiin nyt tänä maanantaina. Käveleminen on nyt normaalia, vaikka satunnaisesti sattuukin. Viime viikolla kipu oli kuitenkin hurja, mutta koska en saanut treenivuoroa myytyä niin menin puolikuntoisena! Rataa en muista, mutta muistan että jäi hyvä fiilis ja onnistuttiin tekemään todella kivoja pätkiä. Keskityttiin enemmän irtoamiseen, sillä käveleminen saatika juokseminen oli aika tuskaista :----D

Tänään oli aika vaikea rata suoritettavana

Mulla oli aluksi järjettömästi ongelmia radan hahmottamisessa, mutta onneksi yksi ryhmäläisistäni on niin kiva että se heittelee vinkkejä ja me vähän kokemattomammat seurataan sen esimerkkiä :D Päästiin tosi kivasti 1-6 asti. Pari kertaa mokasin 3-4 sillä olin ajautunut heittämään koiran liian lähelle takaakiertoon, eli jäin itse jälkeen tai olin nelosestettä kohti idioottimaisesti. Heitin sitten kauempaa ja lähdin painamaan aikaisemmin. Sekään ei auttanut. Sitten piti nopeuttaa ja lähteä juoksemaan jo hieman takaperin.

Kepit jätettiin väliin ja jatkettiin kasilta, päästiin kerralla pituudelle. Cecil veti puomista vähän ohi. Otettiin sitten pituus uudelleen ja jäin himmailemaan pituuden ja puomin väliin sillä olin ihan varma että Cecilillä iskee taas kontakti-inho. Mutta likka vetääkin pituudelta täysiä puomille jättäen minut taakseen. Multa pääsi semmoinen "ööö joo okei!" ihan ääneen ja pingoin sitten perään :D C veti hienolla vauhdilla ja otti 2o2o vielä loppuun aivan kuten pitääkin. Eli uskallanko toivoa että Sössön kontaktimasennukset ovat ohi?
Sit tuli pieni black out että miten kummassa mä jatkan. C:tä ei huvittanut enää odottaa, joten se lähti vetämään itsenäisesti puomia toiseen suuntaan. Normaalisti olisin käskenyt pois, mutta annoin sitten mennä kun pitäisi kannustaa itsenäisiin ratkaisuihin! Joten otettiin puomi vielä uudelleen "oikeaan" suuntaan ja jatkettiin eteenpäin.

Olin auttamattoman myöhässä esteellä 16. Ja olin myöhässä useampaan otteeseen. Seuraava kompastuskivi olikin sitten renkaalla. Otettiin se sitten irtonaisena molemmilta puolilta ja jatkettiin matkaa.

Loppu pätkä eli 26-31 tuotti paljonkin ongelmia. Tein liian voimakkaan vekin kuulemma 26:lle, mutta aina kun yritin korjata niin tein kuulemma voimakkaamman. Itse en hahmottanut ollenkaan miten mä tein vekin ja miten mun olisi pitänyt tehdä toisella tavalla. Ohjaaminen oli todella tönkköä, mutta sitten kun pääsin ohjaamaan 27 se lähti vierimään hyvin. Heitin koiran putkeen ja otin haltuun, vippasin 29:lle ja tein jotain --> ohjasin koiran loppuun. Mutta mun tapa oli aika hidas, joten ehdotettiin että tekisin valssin 29-30 välissä.
Monista kokeiluista huolimatta tää ei vaan toiminut. Olin jo tavattoman väsynyt, koiralla kesti vire ja kuumuudesta huolimatta se edelleen painoi. Mulla tuntui maitohapot reisissä ja olin aivan puuduksissa. En kerennyt tarpeeksi kauas, sillä en vaan liikkunut kauemmaksi --> olin koiran linjalla --> ei siitä tullut mitään. Toistettiin samaa pätkää useampaan otteeseen, pääsin jo hieman pidemmlle, mutta koko homma meni edelleen takaakierroksi kun olin niin tiellä. Saatiin lopulta väännettyä toi jotenkin loppuun, mutta ei mitenkään kehuttavasti.

Saatiin paljon kehuja alkuvaiheista. Mustakin tuntui että me peräti tehdään ihan aksaa eikä vaan vängetä väkisin jotain, tekemisessä oli [i]rytmiä[/i] tuntu ihan agilityltä! Paikoittain se rytmi katos, mut oli kiva kuulla että ollaan sentään jotain saatu saavutetuksi. 26-31 aikana meille todettiin, että jotenkin lopetin tekemisen. Koitin kyllä painaa tosissani ja täysillä loppuun asti, mutta se kai sitten näytti sellaiselta että luovutin.

Verkkokepitkin edistyvät, yksi verkko taas poistettu! Ensi viikolla ei treenejä olekaan, joten ensi vuoden puolella jatkuu aksa :)

Saatiin Veeralta ja Eedlalta seuraavanlainen haaste :)

1. Laita kuvia koiran pentuajasta.
2. Kerro minkälainen koira oli suloisena pentuna, mitä hassuja tapoja sillä oli?
3. Haasta kolme koirablogia!

Minä haastan Bea the Shepherdin, Murun lauman ja Nanni & Fiiliksen

Sagurista ei valitettavasti ole yhtään pentumateriaalia, sillä koira tuli meille aikuisena enkä ole saanut käsiini keltään sen pentukuvia. Joten keskitytään noihin vähän nuorempiin.

Lisäsin myös joitain supersöpöjä videoita molempien junnujen pentuajoilta :)

William

On ollut aivan samanlainen pentuna mitä se on nykyäänkin. Hirveän utelias ja hömelö. Kaikki on järjettömän mielenkiintoista ja vaikka jokin asia jännittäisikin, niin uteliaisuus vie lopulta kyllä voiton. Wiltsu kans tykkäs hirveesti läheisyydestä ja sitähän se diggailee edelleenkin. Mitä lähempänä niin sen parempi. Wiltsu oli myös jo tuolloin aika kömpelö, mutta silti todella ketterä. Se on ihan rehellisesti leikkisin koira mitä olen koskaan nähnyt. Se provoaa hyvin lahjakkaasti muut hippaleikkiin ja saa jäyhemmätkin koirat painimaan. Ja tätä se on harrastanut ihan pikkupennusta asti ja sitähän se tekee edelleen.





Wiltsulla oli tapana hakata tassulla mua selkään jos se kaipas huomiota. Wipe myös piti pientä mölinää, muttei koskaan haukkunut ja W kans toi mulle kaikenlaisia tavaroita yhtenään. Ja mikään ei kyllä ole muuttunut noista ajoista.

Wipsu on kanssa ollut mun mielestä ihan rehellisesti söpöin pentu ikinä. Siis ihan rehellisesti en ole koskaan nähnyt niin suloista pentua. Ja helppohan tietenkin mun on sanoa, kun se on mun oma koira, mutta olen niin syvästi ja aidosti tätä mieltä, etten tule koskaan saamaan yhtä suloista, hömppää ja kaunista pentua.

Cecil

Ei ole loppupeleissä ulkonäöllisesti muuttunut paljonkaan. Hieman on tullut karvaa lisää, mutta samanlainen järkäle-tolppa se on edelleen. Cecil on kuitenkin onneksi kaunistunut tässä ajan mittaan, vaikka se onkin aina ollut mun silmissä ihana prinsessa. Luonteelta se oli vauhdikas ja menevä. Koko ajan suksimassa jonnekin, koko ajan hakemassa sälää mulle ja leikkimässä. Cecil muistutti paljon Williamia tuohon aikaan. Kaikki oli yhtä jeejeetä ja jokainen päivä oli uusi seikkailu.

Cecil oli pennusta asti myös hyvin läheisyyden haluinen, kuten Williamkin, mutta Cecil oli sitä samaa potenssiin ainakin 23. Pentuajoista on aika vähän kerrottavaa, sillä mikään ei ole oikein muuttunut. Se on kaiken lisäksi edelleen aika pennun näköinenkin.


Cecilistä ja Williamista tuli sellainen Dream Team. Molemmat yhtä kaistapäisiä ja koirarakkaita eli ne yhdessä tuumin sitten rallattelivat ympäriinsä ihan aina. Williamia ei koskaan ikinä häirinnyt Cecilin pentumaisuus ja Sössön loputon tarve saada Wiltsulta huomiota mm. repimällä tätä kauluksesta tai häiritsemällä jotenkin muuten. Cecil myös hyvin varhaisessa vaiheessa nousi niskan päälle, välillä myös ihan kirjaimellisesti ;). Tämä ei kuitenkaan Williamia häirinnyt, sillä se on aika tottunut tossuna olemiseen eikä koskaan ole ollut muutenkaan dominoiva.

Cecilin maneereja on rapsutusten kerjääminen, outoihin asentoihin vääntyminen ja pusuttelu. Cessu ei ole mikään pienin koira eikä erityisen kevytkään, se silti pienestä pitäen änki syliin ja tekee sitä edelleen. Penskana se toi aina ties mistä pusikoista mitä milloinkin ja rakasti tavaroiden kanniskelua. Ja kuten aijemmin mainitsin, niin mikään ei ole muuttunut. Cecil edelleen roudaa kamaa ja saattaa yhden lyhyen 15min lenkin aikana kantaa seitsemää eri keppiä samalla kun etsii entistä parempaa. Talvi olikin, ainakin aikoinaan vauva-Cecilille, raskasta aikaa, kun kaikki kävyt ja kepit ovat hautautuneet.

Kipastiin Cecilin kanssa osteopaatilla tänään. Osteopaatin polvistuessa lattialle Cecil meni heti tämän eteen ja yritti väkisin nuolla kasvoja. Kommenttina että "ai tää on näinkin sosiaalinen tapaus. Kiva nähdä tämmösiä, etenkin collieissa!" Jep sosiaalinen kyllä, välillä turhankin :D

Ceciliä aluksi tutkittiin lattialla. Katottiin miten se seisoo ja vastaavaa. Sen jälkeen likka heitettiin pöydälle. Se oli aluksi ihan typerää Sössön mielestä, mutta sitten se olikin ok, melkeen jopa kivaa! Tai oli niin kauan ok kun kukaan ei availlut jumeja.
Aluksi Cecil reagoi käsittelyyn samalla tavalla miten joku 4 vuotias lapsi reagoisi karkkikaupassa sen jälkeen kun äiti on ilmoittanut ettei saa sieltä mitään. Se välillä rimpuili ja oli sitä mieltä et hän haluaisi nousta ja jos se ei käy niin vähintäänkin haluaa olla selällään jotta Hänen Majestettinsa vatsaa voitais rapsutella. Kyllä se sitten jossain vaiheessa rauhoittui ja käsittely helpottui huomattavasti. Ihan pirteä likka loppujen lopuksi :) Jumit saatiin selvitettyä ja meno toivottavasti paranee!

Maanantaina käytiin paikkaamassa HSKH:lla. Treenit meni kokonaisuudessaan ihan kivasti. Oli pientä pyöritystä, mutta muuten aika suoraviivainen. Mä kuitenkin sekoilin sen radan kanssa ihan 6-0 koko ajan :D Unohdin miten se jatkuu tyylillä alun jälkeen. Siinä oli kolme putkea lähekkäin mitä koira pääsi iloisesti rallattelemaan miten diggaili. Pitkästä aikaa myös otettiin pöytää! Vähän sitä ihmeteltiin et miten tää taas menikään, mut eipä siinä sitten ongelmia ollut. Kepitkin olivat osana rataa, mutta laitettiin niihin verkot, niin minä ja yksi toinen päästiin ottamaan ne.

Tänään oltiin Oreniuksen ohjatuissa. Rata oli aika siisti! Vedettiin luonnollisesti pätkissä. Tuntuu siltä, että hiljalleen kaikki esteet kaatuu ja menee pilalle. Kontaktit nyt kaikki on aivan pskassa kunnossa vaihteeksi ja harmittaa kun ei päästä itsenäisesti niitä edes treenaamaan. Aikaisemmin kohtuu hyvät kontaktit ja ripeä meno on nyt muuttunut semmoiseksi stoppailuksi. En nyt sitten tiedä että mikä siinä on vai onko koira jumissa. Fyssarille toi on nyt joka tapauksessa menossa, että toivottavasti ratkeaa sillä.

Noh anyways! Alku meni hyvin, palkkasin Cecilin pituuden jälkeen. Otettiin se pätkä kahdesti, koska vein ekalla koiran liian pitkälle kolmosta.
Keppien lopusta jatkettiin renkaalle. Mulla oli huono ajatus siinä että miten mä sen hoitaisin ja kokeilinkin sitä, kunnes todettiin että helpommin, nopeemmin ja varmemmin sen sais toisella tavalla, joten kokeiltiin sitten sitä järkevämpää vaihtoehtoa: leijeröidään 15/13 ja mä siirryn vetämään koiraa ulos renkaasta koska kyllä, myös rengas on ruvennut pissimään. Tää sit menikin tosi kivasti, mutta vaati paljon toistoja. Aluks vaan vedin sitä koiraa läpi ja hiljalleen jätin sen kauemmas ja kauemmas, lopulta saatiin ihan mallikas suoritus putkelta asti. Jatkettiin sitten normaalisti eteenpäin.

Tein huonosti 11-12. Mä jotenkin ajattelin että vaihdan puolta tavallaan kahdesti, koska koin sen helpommaksi. Sitä se ei kuitenkaan ollut, joten mua ohjattiin vaan vetämään sitä koiraa siitä välistä ja sit juostais kauheella kiireellä loppu pätkä. Tää meni sit tosi kivasti 11-15. Tehtiin pariin otteeseen ja hyvin meni joka kerta, mutta olisin tietenkin voinut itse ohjata selkeämmin ja painaa nopeemmin eteenpän.

Loppupätkä meni aluks loistavasti! Irtos hyvin 17:sta putkeen ja itse kävin näyttämässä putken suulla et mihin mennään ja pyöriteltiin loppurata (22 ja 23 ei ollut ollenkaan radalla). Sit kokeiltiin uusiks, mutta näemmä alku oli ihan moukan tuuria :D
Olin liian kaukana putken sivusta eli olin täysin tiellä +

vedin väärällä kädellä koiraa eli stoppaus. Mulle näytettiin miten se tehtiin ja kokeiltiin. Tässä olikin paljon enemmän järkeä, mutta meinasin koko ajan vetää koiraa väärällä kädellä putkesta. Sit nopeuden vuoksi vielä kokeiltiin valssia esteelle 20, kun aikaisemmin vaan heitin sen siitä. Mä olin itse siinä niin jäinen, mut ehkä se siitä muuttuu sulavammaksi kun sitä toistaa tarpeeksi monta kertaa.

c. Anna Orenius
14. pituus oli rengas. 9/25 oli aita ja 20 muuri
Jepujee semmosta rataa. Kaikki tuntui vaan hajoavan käsiin aluksi. Puomi tuntui vaikealta enkä edes ymmärtänyt että missä universumissa nyt on puomista tullut ongelma. Siis ihan oikeasti mitä ihmettä :D? Kontaktit on just ollu Cecilistä kivoja, kun niistä saa hurjasti palkkaa. Nyt se jänskätti älyttömästi puomia ja veti sen niin hitaasti kuin voi vaan vetää.

Cecil myös meni aivan _alituisesti_ 4. esteelle eli putkeen vaikka piti mennä 8. eli pituudelle. Huusin sitä mun käteen mutta silti se aina oli menossa selän taakse. Kyllähän se käteen aina tuli, mutta käväsi ainakin jollain tasolla selän takana. Toki koiran hypätessä aidan takaa sillä on suora linja putkelle, mutta ohjausta pitäisi silti vähän kuunnella. Muutaman kerran toistettiin sitä että otan sen haltuun siihen eteen ja jatkettiin sitten vain eteenpäin, sillä Cecil oli tavattoman paineistunut siitä "mene pituudelle älä mene putkeen" koska toistettiin sitä ihan rehellisesti yli 20 kertaa ja mulla alkoi aivot sulamaan. Siitä ei vaan tullut mitään ja haluttiin kuitenkin penskalle joku kiva pätkä. Juhaltakin tuli palautetta, että on se kumma kun koira ei tule siihen valssiin. Mä annoin niin selkeitä ohjeita siihen että mistä tullaan ja silti joka kerta putkeen. Et hirveesti pitää sitä treenata et siihen kans tullaan. Harmi kun itsenäinen treenaaminen jää vähän tauolle kun esteet on viety ulkoa pois. Ollaanhan me treenattu, aivan järisyttävästi, mut ei näemmä sit tarpeeksi tai jotain, en edes tiedä. No eipä voi kyllä tosiaankaan mitään ja jatkettiin sitten vain eteenpäin ja niissä saatiin ihan ok pätkää. Paljon jätettiin kyllä välistä ja edettiin hullulla vauhdilla vaan vaikeat kohdat yli kun Sössö oli ihan angst.

Tehtiin sitten pätkää 10-13 ja 22-27. Oli kiva saada loppuun onnistuneita pätkiä!

Käytiin kuvailemassa vähän auringonlaskua. Eipä ehditty kauaa olemaan niin johan oli synkkää. Päivät sen kuin lyhenee lyhenemistään.

Neljä keskimmäistä c. Riitta K.

Voi tätä onnistumisen määrää! Kävästiin taas ohjatuissa perjantaina, rataa tehtiin pätkissä ja tuntui menevän todella mainiosti!

Päästiin aika muikeesti A:lle asti, mutta pussi oli todella hidas. Välistäveto oli jotenkin myöhässä jatkuvasti, Cecil ehti kutosen jälkeen todella pitkälle ja olin itse armottoman myöhässä. Lähdin sitten tekemään (muistaakseni) pakkovalssia seiskalla ja Cecil irtosi tosi kivasti kasille sen aikaa kun tein persjättöä. Kepit jätettiin väliin ja jatkettiin sitten kympiltä.

Keinulla taas joku ihan ihme ongelma. Ehkä jatkossa jätetään keinu kokonaan pois radalta ja tehotreenataan sitä (näemmä pussi on nykyisin kans niin hidas että sitä täytyy myös, ja sit se rengas kun sekin on alkanut kusemaan...). Aikaisemmin toiminut vallan loistavasti, nyt viime treeneissä ja tän viikon ohjatuissa se on kussut urakalla. Kielsi, hidasteli, stoppaili, panikoi.

14-16 oli jännät. Aluksi kokeilin heittää koiran oikealla kädellä ja se onnistuikin pariin otteeseen. Siinä sitten pieni pyörähdys ja hirveellä vauhdilla eteenpäin. Putkelle ei meinattu oikein päästä, koira luki persjättönä omien mokieni takia. Otettiin sitten muutaman kerran uusiksi, mutta ei enää toiminutkaan. Mun liike töksähteli viidellätoista eikä koira enää hypännyt sitä kun tultiin vauhdilla ja sit vaan töks.
Kokeiltiin tavattoman monta kertaa, mutta se sit jumahti siihen. Ehdotettiin, että voisin vaan heittää sen vasemmalla kädellä ja vetää sitten kuudelletoista. Eli koira kiertäisikin sitten sen toisen siivekkeen. Tää sitten toimikin paljon paremmin! Cecilille se oli niin reilusti helpompaa ja mäkin nyt jaksoin luottaa siihen että se ottaa sen kuudentoista ja menee seittemälletoista. Vaikka aluksi mietin että vetääköhän se 16 ohi ja hakeekohan se sitä 17 itse kun itse suksin jo hirveällä kiireellä esteelle 18 ohjaamaan tulevaa päällejuoksua. Päällejuoksu onnistui silleen ja silleen. Kuten aijemmin todettu, että koira luki persjättönä omien mokieni takia eikä päästy putkelle asti millään. Otin lelun käteen ja vedettiin koko 14-18 pätkä ja palkkasin sitä toivottuun kohtaan. Siihen olikin hyvä jättää!

Siis mitähän ihmettä on tapahtunut? Myöntääkö joku blogimme lukija treenanneensa Ceciliä mun selän takana?

Meillä on ollut kepeillä aivan mielettömiä ongelmia ihan alusta alkaen. Sit kun on tullut onnistumisia niin sitten harpotaankin kilometreillä taaksepäin ja kaikki on taas ihan levällään. Miljoonia erilaisia opetustapojakin olen käyttänyt. Sisäänmenoja naksutellut eri kulmista, kaksi keppiä kerrallaan, kädellä vetämistä, kujakeppejä, vinokepit ja mitä kaikkea. Sit kävi niin, että mua alkoi aina rasittamaan aivan älyttömästi, rasitus tarttui koiraan, sit ei ainakaan ole kiva tehdä. Siksi oikeastaan oon jättänytkin keppien tehotreenin kun mulla aivot muuttuu muussiksi heti kun kuulenkin sanan "kepit".

Viime ohjatuissa sit tehtiin verkoilla muutamia kertoja. Cecil teki verkoilla kepit aika mallikkaasti. Mallikkaammin mitä normaalisti.
Nyt sitten kävästiin Riitan kanssa Ojangossa treenaamassa itsenäisesti ja likka veti kuusi keppiä, siis kuusi keppiä ihan silleen tosta vaan. Pari kertaa epäonnistui sisäänmenot, mut sit kun se sai mentyä niin sit sitä jo mentiin. Sisäänmenoja pitää kyllä naksutella älyttömästi lisää, kun sisäänmenot kusi jo ihan helpoimmassa mahdollisessa, mutta no ei siinä. Toivo heräsi!

Muuten ollaan vaan ihmetelty koko viikko, lenkkeilty kaatosateessa ja nautittu mutaisuudesta. Tai no Cecil on.

Ja postaus tulee vasta nytten! Noh, ei sille voi mitään että olen hieman kipeänä ja täten nukkunut aika voimakkaasti yli 80% koko päivästä. Anyways, hienolle merlepojalle ja sisaruksille hurjan paljon onnea!

Päästiin Agility akatemian (Orenius) valmennusryhmään. Tänään oli eka treenipäivä! Juha Oreniusta paikkasi tänään Janne Toivola! Vähän kyllä jännitti kun muut ryhmässä olivat reilusti meitä edellä, kaksi kisaa jo kolmosissa ja mitä kaikkea :D Valmennuskurssilla tehdään rataa, me tehdään pätkissä. Olin ilmoittautumisessa jo sanonut, että rengas on heikoilla ja kepit aika alussa. Koiralle on näytettävä kepit voimakkaasti ja ohjattava sitä mikäli ei ole verkkoja eikä itse vielä hahmota, kun niin vähän ollaan otettu. Onneksi tämä ei ollut este ja päästiin mukaan.

Radalla oli hieman yli 20 estettä. Tutustuttiin rataan ihan normaalisti, kyselin Toivolalta neuvoja joidenkin kohtien suorittamiseen, sillä en itse hahmota vielä(kään) rataa kokonaisuutena; missä mun pitäis olla, missä koira ponnistaa, mihin se laskeutuu, ja mitä väliä näillä kaikilla asioilla on suhteessa toisiinsa? Vastaus on paljon, mutta en vaan osaa vielä nähdä radalla tapahtuvien asioiden syy-seurauksia. Piirsin vain ne, mitä Cecilin kanssa saatiin aikaiseksi, miinus noi kepit. Rata jatkui vielä jotenkin, mutta muisti pätkii.

Tehtiin muutaman kerran pätkää 1-3. Putki oli aikamoisena houkuttimena ja vielä aika lähellä! Kakkoselta kolmoselle kannatti tehdä päällejuoksu. Kepeille ei jatkettu luonnollisestikaan kun ei niitä osata, mutta meidän piti jatkaa sinne päin, ikään kuin oltais sinne seuraavaksi suuntaamassa. Olin niin tasan sata varma, että putki vetää Ceciliä itseensä. Keskityin täysillä kuitenkin siihen ajoissa kääntymiseen ja päästin sihahduksen hypyn jälkeen. Cecil kääntyi hienosti jo ilmassa, jatkettiin kolmoselle, päällejuoksua aloiteltiin, mutta sit mä otinkin jostain syystä askeleen taaksepäin ja niin olin jäänyt koiran taakse.

No ei siinä! Uudelleen vaan! Toivola jo totesi sen, että Cecil ainakin hakee sen kolmosen, että se on niinku jo ihan kiva. Kyllä me aina tässä onnistuttiin, mutta jos oltais jatkamassa kepeille ihan oikeasti, niin koiralle se olisi tuottanut aikamoisen haasteen, sillä sen sijaan että oltais viilletty siivekettä, niin olin ajautunut aika taakse (tai koiran taakse) joten tekeminen jäätyy ja siitä onkin vaikeampi jatkaa. Lopulta päästiin tosi kivasti tekemään se ja siihen oli hyvä jättää noiden hinkkaaminen. Tuli kyllä ihan mielettömän hyvä mieli kun saatiin toi tehtyä ihan mallikkaasti lopulta.

Keppien lopun kohdalta koitin lähettää koiran takaakiertoon esteelle. Olin niin varma, että tämä onnistuisi, mutta ei. Ei onnistunut kertaakaan. Koira lähti vauhdikkaasti, mutta veti joka ikinen kerta esteen edessä uukkarin. En saanut sitä kunnolla kiertämään esteen taakse. No sit kun lähdin lähemmäksi niin ei mulla ollut enää toivoakaan saada persjättö aikaiseksi renkaalla.

Muutenhan toi meni sutjakkaasti. Vedin sellaisen ympyrän seiskalla ja siitä kiirehdittiin A:lle. Kahdesti otin välistä vedon vaikkei olisi ollut tarpeen sillä ekallakin meni. Keinua jostain syystä Cessu jännitti, mutta hyvinhän se meni lopulta. Sit toinen virhearvio. Ajattelin että aivan sairaan helppo toi kuolleeseen kulmaan lähettäminen. Ollaan treenattu niin älyttömästi putkia eri kulmista, läheltä, kaukaa, monen aidan takaa, irtoamista ties minne etcetc et kai se nyt sinne menee. No ei menny! Se vaan lähti kiertämään koko putkea ja meni väärästä päästä sisälle, kahdesti. Hirveän lähelle ei voi mennä, kun sitten en taas ehdi renkaalle kyllä tuhannessa vuodessakaan. Virhearvio nro. 3, kyl mä ehdin.

Semmoista kommenttia tuli, että kiva alku. Lisää itsevarmuutta niin koiralle ja ohjaajalle niin hyvä tulee! Mun pitäis olla aktiivisempi. Mitä yleensä olen, mutta nyt jostain syystä jännitti tai jotain niin paljon että olin aika hiljaa radalla, mikä on hyvin epätyypillistä, sillä yleensä olen meilkein jatkuvasti äänessä. Mutta jospa ensi viikolla paremmin!